Pyöräreissu.

Fanni vähän vastusteli reissua apparittomalla pyörällä, suostu sitten kuitenkin lähtemään. Meillä on nyt siis kaksi pyörää käytössä, 12" ilman appareita ja 16" appareilla. Ei toivoakaan, että vielä tänä kesänä pystyis isommalla ajaa ilman appareita, kun ei jalat yllä maahan. Lenkki meni oikein hyvin, paria muttaa lukuunottamatta :D. Fanni oppi pysähtymään, noin 50% pysähtymisistä menee jo kaatumatta. Ja oppi myös lähtemään liikkelle, jos on yhtään alamäkeä ja tasaisellakin taisi pari kertaa itse päästä liikkeelle. Aika raskaaksi se vielä pyöräilyn kokee, kait jotenki joutuu olee niin jännitystilassa koko aika (vähän niinku ite ku ajo ekoja kertoja mopolla/autolla). Kerran lenkin aikana se ajo päin ränniä, joka on yhdessä mutkassa hölmösti ja kerran se teki äkkijarrutuksen mutkan takana, niin että ku mä luistelin sen takana ja tulin vähän vauhdilla, ni tönäsin (vahingossa) Fannin suoraan autotielle ja sinnehän se lens mukkelismakkelis ja sai pyörän vielä päälleen. Sano mulle vaan että "sä tönäsit mut", vastin "no niin tein", ja siitä se huuto sitten lähti. Selvittiin kotia kuitenkin hengissä.

Ja ehdottomasti todellakin kypärät päässä, molemmilla! ;D Ollaan kummatkin just niin koheloita, kuten varmaan jo tuli ilmi, etten ikimaailmassa uskaltais lähteä ilman kypärää itekään ton kanssa. Tosin käytän kyllä kypärää yksinkin ollessa, olin sitten fillarilla tai luistimilla. Ajatusmaailma kulkee niin, että vanhempana sitä on niin tärkeä sille pienelle ihmisille, joten oman pään suojeleminen on ihan yhtä tärkeää kuin lapsen pään suojeleminen. Ja tietysti toimin myös hyvänä esimerkkinä lapselle. Yhdessä sitten aina kauhistellaan Fannin kanssa niitä lapsia ja aikuisia, joilla ei kypärää ole ja päivitellään, että jopas on hölmöä sakkia :).

-Mari