lauantai 27. marraskuuta 2010

Pitäis...

...imuroida

...pestä keittiön lattia
...laittaa keittiöön matot

...silittää neljät verhot
...ripustaa ne silitetyt verhot

...saada muuttolaatikot pois täältä

...järjestellä kirjahyllyyn tavaroita lipastosta

...siivota keittiön pöydiltä ylimääräiset tavarat pois

...maalata punainen hirvitys katonrajasta vielä kerran

...käydä jälleen kerran ikeassa ostoksilla (sohva, sohvatyynyt, peili)

Ja sitten täällä olis valmista. Ehkä sitten rohkenen laittamaan kuviakin. Tää on kyllä jo nyt niin koti <3.

-Mari

perjantai 26. marraskuuta 2010

Takkiproblematiikkaa

Ulkona on aika kylmä. Sinne tarttis semmosen paksun untuvaisen, PITKÄN talvitakin. Mutta mistäs semmosen tähän hätään löytäis. Shoppailu on kivaa niin kauan, kun ei tarvitse mitään. Kun on tarve, ei varmasti löydy mieleistä, tai ainakaan sopivalla hinnalla. Löysin mä Peakin just mieleisen takin. Hinta vaan eii miellyttänyt. Näin joulun alla on 400 eurolle muutakin käyttöä kun yks talvitakki.

Ellokselta tilasin ihan kokeilumielessä nyt Espritin takin, kokokin mietitytti. Kuitenkin villapaitaakin pitäis alle mahtua. Saa nähdä.

Miehille kyllä kummasti joka puljusta löytyi sen tyylistä rotsia, jota etsin. Mutta ei vaan naisille. Yhtä lasten takkia kokeilin, muttei se sitten ollut hyvä :D.

-Mari

maanantai 15. marraskuuta 2010

Kerran kun oli lämmin:

Asuttiin vielä vanhassa kodissa. Jakäytiin retkellä Sellossa. Ihanimmassa takissa ja farkuissa.







-Mari

lauantai 13. marraskuuta 2010

Kalenteri

on hukassa.

Muuton jäljiltä.

Mä en selviä ilman sitä.

Olen koko aika ihan hukassa.

Menot ei millään pysy muistissa.

-Mari

Väsyttää

Itseaiheutettua.

Fanni lähti isin kanssa eilen mummolaan yökyläilemään. Ystävän kanssa suunnattiin Vantaan hotellille katsomaan Kaija Koota. On sen verran tätä ikää jo, että ollaan laulajan kohderyhmää varmastikin ;D.

Olin teini-iässä, kun isi osti Kaija Koon parhaimmat tuplalevyn. Naureskelin alkuunsa isille, että mitä sä tommosta täti-musiikkia kuuntelet. Sain musiikista osani siinä sivussa ja jouduin alkaa pyörtämään puheitani. Jotenkin sain ujutettua levyn omaan huoneeseen ja sehän raikasi ihan jatkuvalla syötöllä. Ystävät (mukana myös tämä samainen, jonka kanssa eilen oltiin) naureskeli ja pilkkas, että mitä sä tommosta kuuntelet. Ei mennyt kuin hetki ja nekin kuunteli! Siitä saakka on fanitettu, välillä enemmän, välillä vähemmän.

Lippuja alettiin ovella myydä 21.30. Oltiin paikalla n.22 aikaan, jono oli järkyttävä. Kaksi tuntia jonotettiin tihkusateessa sisäänpääsyä! Ei varmaan oltais jonotettu, jos olis tiedetty, että siinä kestää niin kauan. Itse keikka oli kyllä mahtava, loppu ihan liian nopeesti.

Joskus ehdottomasti uusiksi, ennakkoon ostetut liput taskussa ;).

-Mari

perjantai 12. marraskuuta 2010

Arjen nopeinta ruokaa


Jääkaapista keitettyä makaroonia ja valmispinaattilettuja. Fannille maistuu! Kuva on otettu jo varmaan kuukausi sitten ja vieläkin puhutaan siitä kuinka äiti teki hänelle kukan makaroonista ja pinaattiletuista. Niitä lapselle tärkeitä arjen pieniä asioita.

-Mari

Vaihtelu virkistää

Normaali aamu meillä menee niin, että Fannia saa herätellä useampaan kertaan. Ja lähes poikkeuksetta joka aamu saan vastaan murinaa ja ärinää siitä, ettei prinsessainen halua nousta. Kiukuttelu alkaa yleensä ihan samantien kun silmän saa edes puoliksi auki, jollei jo vähän aiemmin.

Tänään oli poikkeuksellinen aamu. Fannin isä tuli meille, sairaspäivää viettämään, jotta en palkattomia joudu viettämään. Tai olispa tuo saattanut olla jo tarhakuntoinenkin, en tiedä, eilen ei lämpöä mittailtu. Mutta itse asiaan. Isi meni neitokaista herättelemään ja oi minkä hurmaavan hymyn ja iloista löpinää isi sai osakseen. Ja mulle aina vaan äristään!

Niinpä on pakko todeta, että vaihtelu virkistää.

Sama oli kyllä toissapäivänä, kun olin päiväkodilla tekemässä Fannin kirjaa (Fannin pk:ssa lapsille tehdään ns. kasvunkansiot/kirjat). Fannin isä tuli meille siksi aikaa Fannin kanssa. Olivat siivonneet tytön huoneenkin! Ja kun tulin kotiin, niin riehuminen alkoi. Ja E totesi "se aloitti heti riehumisen kun sä tulit". Ouuu, kiva.

Ja sitä rallia se jaksaa siellä kotona koko aika. Meillä kun pääseen juoksemaan ympyrää, keittiö-olkkari-eteinen-keittiö.

Meinasivat jäädä yöksi mummolaan. Tarkoitus oli alunperin, että Fanni menee kummitädille tänään yökylään, mutta peruttiin sairastelun vuoksi. Töiden jälkeen suunnistan kaupoille, paljon tarvitaan vielä kaikkea pientä, mm. talousjakkara ja pönttöharja. Ja verhoja! Meillä oli edellisessä asunnossa 240cm pitkät verhot, Fannin huoneessa taas reilusti lyhyemmät, jotain 200cm kait. Ja nyt uudessa on joku 220-230cm, en tarkkaan muista, mutta mitkään verhot ei pituudeltaan sovi.

-Mari

torstai 11. marraskuuta 2010

Vanhuus

Töissä sitä miettii paljon. Kun näkee ne sairaudet ja ne järkyttävät määrät lääkkeitä. Oma ajatukseni (ainakin vielä tässä vaiheessa) on se, etten todellakaan halua keinotekoisesti pitkittää elämääni lääkkeiden avulla. Kaikesta tehdään niin luonnotonta. Hyvänä esimerkkinä kolesterolilääkkeet. Nekin ymmärrän joissain tilanteissa, mutta useimmiten en. Nykyisin kun on vielä tieto siitä kuinka syödä, jotta voidaan välttyä korkeilta kolesteroliarvoilta. Ja kun se on myös ihan luonnollista, että sitä rasvaa ajan kanssa himppusen sinne suoniin kertyy. Niinhän on aiemminkin ollut.

Tää keinotekoinen elämän pitkittäminen johtaa vaan siihen, että vanhukset on koko aika huonokuntoisempia. En tiedä ketä se oikein palvelee? Tuskinpa se vanhuskaan enää siinä vaiheessa nauttii elämästään, kun kuulo on mennyttä, henki ei kulje, liikkumaan ei pääse ja yksin vaan joutuu kotona olemaan. Sukulaiset käy kerran viikossa ja ateriapalvelu tuo kerran päivässä valmiin lämpimän ruoan.

Vanhainkodissa oli kamalinta. Täysin muistamattomia mummuja. Siinä kohdassa mä en ymmärrä enää paljon mitään muuta kun kipulääkkeet. Ja ihan ehdottomasti siinä vaiheessa kaikilla pitäisi olla DNR, elvytyskielto. Se ei ole enää elämää. Ja silti näihinkin mummuihin pumpataan 20 nappia päivässä, jotta henki pihisisi mahdollisimman pitkään.

Mua ei kiinnosta tässä se taloudellinen puoli, vaikka tuleehan tää yhteiskunnalle kalliiksi. Ja koko aika ollaan enemmän lirissä asian vuoksi. Enemmän mua kiinnostaa kuitenkin se minkälaisen vanhuuden mä itselleni haluaisin. Ja se on kaikkea muuta kun tätä mitä näkee päivittäin.

-Mari

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Sisukkaan YSMY

Viime viikonloppuna kävästiin ystäväisen kanssa Sisukkaan ystävämyynnissä. Molemmat löydettiin pienen säkin verran tavaraa :). Ja oikein mukavaan hintaan.

Itse ostin:
Minymo vuorelliset farkut x 2, hinta 6e/kpl
Minymo hame 7e
Minymo huppari 10e
Phister&Philina hame 10e
Phister&Philina housut 10e
Phister&Philina pörröhuppari 20e

Näistä tuli Fannin lempparit:







-Mari

Teatteriretki

Käytiin Kansallisteatterin Willensaunassa katsomassa Tiitiäisen satupuu. Ei niin ollut meidän mieleen. Mielenkiinto lopahti Fannillakin useaan kertaan. Ja loppu oli semmosta "koska tää loppuu?", "äitiiii, koska tää oikein loppuu?". Esitys alkoi klo 19 (lauantaina), ja ajankohta todellakin oli liian myöhäinen. Se osaltaan saattoi vaikuttaa, koska väsymys tuntui katsomossa painavan jo montaa pientä ihmistä.

Päällä ihana H&M:n talvitakki, onneksi jouduin tyytymään vaaleanpunaiseen, enkä enää löytänyt meille beigeä. Silmä on tottunut väriin ja tykätään tästä kovaa.





-Mari

Syksyn ekat sairauslomapäivät

Marraskuulle saakka selvittiin!

Maanantaina tarhapäivän jälkeen Fanni oli ihan väsynyt, oli lämpöä, valitteli kurkkukipua ja päänsärkyä. Iltaa myöten helpotti, eikä nukkumaanmennessä ollut enää mitään viitettä, että olisi kipeä. Eilen kuitenkin kipastiin terveysasemalle hakemaan todistusta, yksi kuumeeton päivä kun päiväkotiin vaaditaan. Hävetti mennä hakemaan todistusta, kun lapsi kilju ja pomppi, oli taas täysissä voimissaan. Terkka oli kuitenkin sitä mieltä, että flunssa on alkamassa, olis perjantainkin kirjoitellut. Mä taas olin sitä mieltä, että se meni jo ohi. Kirjoitti kuitenkin ti-to.

Eilen illalla se lämpö sitten taas tuli takaisin. Ja korvakipu. Ehkä. Fanni sano, että korvaan sattuu. Kysyin oikeestiko? Ja hän nauraa räkänaurut päälle. Tää sama kuvio toistu neljä kertaa. Ota tosta nyt selvää.

Tänään aamulla käytiin taas vähän samanlaista keskustelua. Pakko se lääkäriaika oli sitten varata, varmuuden vuoksi. Pitäis olla korvalamppu kotona, vinkvink mummille, me halutaan se sulta ;D. Vois ite kurkkaa, ni ei tarvis arpoa. Yöt ollaan kuitenkin nukuttu, joten en usko, että on. Eikä nuhaakaan oikein oo.

Mua vähän masentaa nää sairauslomapäivät. Koska nää on palkattomia! 60 päivän työsuhde pitää olla takana, jotta saa palkkaa. Ja mulla on 50 päivää kasassa. Joulukuussa on yks palkaton vp, samoin tammikuussa. Palkka on onnettoman surkea nyt muutenkin, kun en saanut koulua vieläkään loppuun. Aurorassa ne unohti ottaa multa palkasta sen epäpätevyys prosentin. Niinpä palkka on nyt 200e kuussa vähemmän kun kesällä. Laskin jopa, että saisin asumistukea 40e/kk. En vaan jaksa lähteä siihen paperiralliin enää, joten pitäkööt Kela hyvänään 40e ;D.

-Mari

tiistai 9. marraskuuta 2010

Muutto

LÄHTÖTILANNE:











VÄLIAIKATILANNNE:


















Kukat nuutuneet, toi punainen hirvitys katonrajassa on saatava valkoiseksi, pusseja ja säkkejä lojuu vielä siellä täällä, lampunvarjostin on MELKEIN sopiva, työkalut on MELKEIN oikealla paikalla ja Fannin huone on yhtä kaaoksessa kuin aina, vaikka se vasta viikonloppuna siivottiin. Tapetti muuten on ok, jotain hyvääkin ;). Nämä kuvat pikkuneidin näkökulmasta ja näpeistä.

Ehkä tästä vielä koti saadaan :).

-Mari

Kiitos sähkömies

ja ihanat uudet kuvat päiväkodista.



-Mari

perjantai 5. marraskuuta 2010

Ehheh.

En saanut edellistä telkkua toimimaan, en digiboxinkaan kanssa kun tajusin, että tv on antennitalouksiin ja täällä on kaapeli. Palautin tv:n ja tilasin uuden. Uuden, joka käy sekä antenni- että kaapelitalouksiin.

Enkä vieläkään saanut telkkua toimimaan! Ajattelin, että no hiisiläinen, tilataan sitten yksi mies tänne asentamaan tv. Fannin isi tuli. Kävi telkkarilla, meni tarkistamaan johtoja.

Ilmoitti heti, ettei ihmekään kun ei toimi. Mä olin siis laittanut johdot ihan oikein. Vaan ne pirun remppamiehet on pätkässy seinän sisästä antennijohdon poikki. Kyllähän mä noi johdon pätkät tossa näin, vaan tajusinko?

ÖÖH, EN!

Maanantaina sitten huoltoon soittelemaan, että voisitko tulla korjaamaan meidän antennijohdon, tuoda toimivan ovikellon ja rassata meidän vessan lattiakaivon, koska se ei vedä. Ärsyttää. Mutta vaan vähän.

-Mari

Siis voi väsymys

Monien mielestä syksy on masentavaa ja kamalaa aikaa. Mun mielestä syksy on ihan ok, tykkään pimeästä, märästä ja kylmästä en niinkään, mutta kyllä mä ne kestän :). Pieni aikaansaamattomuus kyllä vaivaa. Meidän huusholli on aina vaan ihan kesken lipastot kokoomatta, kirjahyllyt ja sohvat ostamatta, eikä mulla oikeestaan oo mitään suunnitelmaakaan niiden varalle.

Pikkuhiljaa, en nyt jaksa stressata. Haluisin vaan kauheesti ostaa koko aika kaikkee pikkusälää, sohvalla tyynyjä, viltin, kaikkia ihania kynttiläjuttuja ja sen semmosta. Ongelmana on vaan se, ettei oo mitään mihin sitä sälää sijoittaa, joten taas odotellaan.

Odotellaan eka varmaankin niitä vaatekaappeja, jotka tullaan laittamaan joskus. Jotta saadaan jätesäkit lojumasta olohuoneesta sekä Fannin huoneesta. Fannilla on niinku sukkareitakin käytössä nyt jotkut kolmet, kaikki loput on jonkun jätesäkin uumenissa, jätesäkki jommassa kummassa edellä mainituista huoneista.

Huonekalut olis myös kiva saada oikeisiin huoneisiin. Mun tuplaleveä sänky on nyt sohvan vieressä keskellä olohuoneen lattiaa. Kulkutilaa välissä on noin puoli metriä. Tv-taso ja telkkari on ainoot mitkä on järjestyksessä, mutta telkkariakaan en saanut toimimaan. Taaskaan. Pian ollaan kokonaan ilman telkkaria. Hiisi kun sitä on pudonnut tekniikan kelkasta jo ajat sitten.

Ihanaa, että viikonloppu on käsillä, saa taas vaan olla, eikä ole mihinkään kiire.

-Mari

PS. Mun isi hoitaa Fannia aina tiistaisin, kun mulla on zumba. Tän viikon tiistain Fanni oli kuitenkin oman isänsä kanssa ja eilen isi laitteli viestiä, et jos veis Fannin jumppaan. Sillä tuli ihan selkeesti vieroitusoireita lapsenlapsesta. On kyllä jotenkin hassua, että isi viettää nykyisin paljon enemmän aikaa Fannin kanssa kun mun äiti. Oon kyllä ihan hurjan iloinen siitä, että isi haluaa olla noin paljon pienen pirpulan kanssa

PPS. Mun piti oikeesti kirjottaa väsymyksestä, pikkasen kadotin olennaisen heti alussa jo. No ehkä siitä seuraavalla kerralla

torstai 4. marraskuuta 2010

Välinpitämättömyyttä

Vein Fannin aamulla tarhaan ja lähdin ajamaan töihin päin. Heti eka bussipysäkki tien toisella puolella päiväkodin jälkeen, mies maata retkotti maassa makuullaan. Sydän pompsahti taas kurkkuun (niin käy aina kun eteen tulee joku tämmönen tilanne). Adrenaliini tuiskahtaa vereen varmaan melkoinen määrä. Eiku auto oman puolen bussipysäkille, kännykkä laukusta ja katsomaan mikä on tilanne. Ehdin kävellessä jo kirota, että perkules, kun en tajunnut elvtyssuojaa napata matkaan, se kun roikkuu työavaimissa kiinni ja ne oli laukussa. Pääsin parin metrin päähän ja näppäsin jo hädissäni hätäkeskuksen numeron. Mua pelotti taas niin paljon. Kotihoidossa töissä ollessani löysin yhden asiakkaan kuolleena kotoaan ja pienet traumat on jäänyt, joo-o. Siitä aina se paniikki.

Huudahdin maassa makaavalle miehelle jotain ja hitaasti aukes silmät. Raportoin hätäkeskukseen ja lähetti poliisipartion tulemaan. Tai vähän epäselväks jäi, että oliko joku jo ennättänyt soittamaan ja oliko se partio jo sillä hetkellä tulossa.

Samaan aikaan toiselle puolelle tietä pysähtyi auto, mies ikkunasta kysäisi onko kaikki ok, vastasin vaan että joo. No mies siitä sen verran virkos, että nousi istumaan, hytisi kylmästä (t-paita ja farkkutakki päällä). Jäin siihen poliiseja odottelemaan. Juteltiin siinä jonkun aikaa, kertoi, että oli käynyt nukkumaan, koska oli alkanut väsyttämään. Kyseli onko tässä joku ongelma ja kerroin huolestuneeni kun hän maassa makasi, oli kiitollinen, että pysähdyin. Mies siinä sitten ihmetteli mitä mä vielä siinä teen. Jäin odottamaan poliiseja, kun en tiennyt kantaako sillä jalat lainkaan. Kerroin, että poliisit on tulossa, ni se alko naureskelee mulle: älä nyt poliiseja soita. Yritin kertoa, että soitin jo. Poliiseja ei alkanu näkymään, joten oli pakko lähtee töihin. Sanoin miehelle heipat ja menin.

Pikkasen vaan jäi mietityttämään. Kun mä pysähdyin siihen paikalle, ni mun edellä ajoi just kaksi autoa. Ja kummatkin kylmänrauhallisesti ajo ohi. Ei edes hiljentäny siinä kohdalla. Harmittaa ihan vaan sen vuoksi, että sitten kun kyseessä onkin sairauskohtaus, eikä kukaan pysähdy. Tai jos olisi tämäkin mies vaikka päänsä lyönyt pahasti. Mulla ei omatunto anna periks, että kulkisin vaan ohi. Saattaa tosin osittain olla ihan ammatinkin vuoksi, mutta silti.

Olisi kiva elää maailmassa, jossa tietäisi saavansa ohikulkijoilta apua vastaavassa tilanteessa.

-Mari

tiistai 2. marraskuuta 2010

Meillä on kotona...

...netti.

Ja pian telkkukin. Kaikki siis järjestyy.

Näistä asioistahan se elämä on kiinni. Ja kaiken takana on tietty salkkarit!

Nyt vielä ne listat lattioihin ja ovet kiinni, kiitos. Jos ei pian ala tapahtumaan, ni mä rupeen ite hommiin. Vaatekaappejakin on kuulemma tulossa. Tosin olohuoneeseen. Huomaa taas, että miehet on asialla. Ykskään nainen ei sijoittaisi vaatekaappeja olohuoneeseen.

-Mari

maanantai 1. marraskuuta 2010

Maanantain hohto

Aamu meni aika takamuksille. En jaksanu nousta ajoissa, torkutin, torkutin, torkutin. Torkuttamisen lopputulos oli se, etten ehtinyt kuin vain käväistä suihkussa, hiustenpesu jäi.

Noukin Fannin ylös sängystä, alkuun nousi reippaasti istumaan, mutta painoi pään hyvin nopeasti takaisin tyynyyn, kun ilmoittelin, että olis tarhaan lähdön aika. Siitä hetkestä neitokaisellakin oli maanantai. Väsytti ja kiukutti. Itki ja meuhkas.

Lähdettiin ovesta ulos kymmenen minuuttia aikataulusta jäljessä, koska Fanni ei siis suostunut pukemaan. Kipitettiin kauheeta kyytiä autolle. Ja sielläkin odotti pikku ylläri. Vieraspaikat on roskakatoksen vieressä ja roska-auto oli tyhjentämässä astioita, auto parkkeerattu poikittain meidän auton eteen. Odoteltiin.

Vein Fannin tarhaan ja lähdin ajamaan töihin. Hyvän matkaa ajettuani välähti, että työavaimet on kotona toisessa laukussa. Nippanappa olisin ennättänyt ajoissa töihin, jollen olisi joutunut kääntymään ympäri hakemaan avaimia. Myöhästyin siis jonkun kymmenen minuuttia.

Töissä oli merkattu toimistopäivä, menin siis sinne. Soittelin esimiehelle ja ihmettelin puheluiden vähää määrää. Selvisi, että mun piti olla jossain ihan muualla, eikä siellä toimistossa.

Maanantait on niin POP. Onneks ne on iltavapaapäiviä. Koko syksyn arki-iltamenot on tuntunut liian raskailta. Vaikka eihän meillä ole kun mun zumba tiistaina ja Fannin jumppa torstaina. Ei vaan ennätetä OLLA tarpeeksi. Ehkä jätän keväästä zumban pois.

-Mari