maanantai 31. tammikuuta 2011

Hups vol 86.

Mentiin Prismaan.
Ruokaostoksille.
Ja rahaa meni 140e.

Siinä oli yks pikku juttu.
Ruokaan meni 20e.
Kenkiin meni 120e.

Löydettiin neljät kengät.
Kahdet meille, kahdet muille.
Meille kumppareita, muille goreja.

Aleprossat kumppareissa 30, goreissa 50.
Harmi ettei ollut meille goreja.
Ens talveen olisi tarvittu.

Mutta löytämisen ilo.

-Mari

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Sunnuntait on parhaita

Mun lemppari viikonpäivä on nykyisin sunnuntai. Se viimeinen hengähdys ennen uutta viikkoa. Yleensä sille päivälle ei ole mitään ohjelmaakaan (ainakaan kauheesti) järkätty. Tänäänkin ihan vain hengailua kotona. Siinä ohessa vähän leikkiä ja siivoilua. Ja ulkoilua tietty, koska siellä paistaa AURINKO! Ihan parasta.

Lastenohjelmien aikaan Fanni elokuvissa lasten kanssa.

Käytiin vähän luistelemassa. Kentältä tuli kasa sinisiä kuvia, koska siihen ei aurinko paistanut. Ärsyttävää. Mä niin haluisin kunnon kameran, oon sitä oikeestaan tänään aika paljon jo päässä pyöritelly ;). Jospa mä kohta sen jostain tilaan. Tai sitten käyn vielä tenttaamassa jossain liikkeessä myyjää ja ostan sieltä :).

Kyllä se pystyssäkin pysyy, aika paljon kiehtoo vaan tää pitkällään olo :).

Kentältä kotiin palatessa piti koluta muutamat kinokset. Ja tuli kivoja kuvia, kun aurinko takana niin nätisti paisteli. Nyt pieni hengähdys ja kohta lähdetään hiihtämään. Meillä lähtee ladut oikeastaan talon molemmista päistä. Sillä tykkäänkin tässä asua, vaikka kuin on lähiö, ni metsäkin on ihan selän takana.

Kukkulan kuningas.





-Mari

P.S. Mä oon alkanu toipumaan, pikkuhiljaa. Vaikka myönnän, että se uusi kamera olisi niinku lohduke. Kalliiks tää ainakin tulee.

lauantai 29. tammikuuta 2011

Väsymys

On taas sattunut ja tapahtunut. Väsymys on ihan pohjatonta. Onneksi on tuo pieni tirpinkäinen, joka pitää liikkeellä. Muuten sitä makais peiton alla itkua tihrustamassa päivästä toiseen. Ja ystävät. Ei ne osaa edes arvata, kuinka paljon helpotusta ja lohtua saa niistä puheluista ja kyläilyistä, kun vaikeimmat hetket on päällä. Jospa tämä tästä jossain vaiheessa helpottais.

Piristeenä toimii tietysti shoppailu, mikäs muukaan! Gapille lähti tänään kimppatilaus ystävän kanssa. Tämmösiä tuleepi meille. Nyt vaan jänskäillään kokojen kanssa, meillä kun ei Gapilta ole ollut aiemmin kuin yhdet sukkikset.











Eilen ei meinannut uni tulla millään, ni kattelin sivustolta osan omaa silmää miellyttävistä vaatteista ja aamusta annoin Fannin valita niistä hänelle mieluisimmat. Olisin ehkä valinnut vähän toisin, mutta on nääkin oikein kivoja.

-Mari

Eilinen kotipäivä

Fannilla nousi toissayönä joskus neljän aikaan aamuyöstä kuume. Hytisi ja tärisi niin, että koko sänky heilu, nukkui mun vieressä. Ei silloin yöllä mittailtu, tyttö puki yökkärin, meni fleecepeiton ja tavallisen peiton alle ja hytisi silti, sanoi hampaat kalisten: "äiti mä olen niin jäässä". Aamulla herättiin ja kokeilin otsaa, mietin vaan no joo, on se vähän lämmin. Hain kuumemittarin ja 39 astetta kuumetta. Eipä tarvinnut alkaa arpomaan jäädäkö kotiin vai ei.

Ollaan touhuttu kirppispuuhia, laputtamista laputtamisen perään. Eilen sitten loppukin laput jo kesken, jonkin verran olis vielä urakkaa edessä. Tosin on tässä vielä reilu viikko pöytävaraukseen.

Eilinen meni tosi kivasti, oikeestaan maanantaiaamua lukuunottamatta koko viikko on mennyt kivasti. Maanantaiaamu oli ihan järkyttävää ja samoin viime viikonloppu. Mutta onnekseni tyttö on niin fiksu, että tajuaa ihan ite teipata suunsa kiinni silloin kun ääntä tulee liikaa ;D.

Meidän peili ei ole vieläkään seinällä. Eikä varmaan ole hetkeen olemassa. Ja kehykset pitäis maalata valkoiseksi. Tää on se Ikean halvin. Tokihan nyt työssäkäyvällä olisi jo varaa ostaa astetta hienompi peili, mutta mitä sitä vanhaa heivaamaan, kun pienellä säädöllä siitä saa omaa silmää ihan tarpeeksi miellyttävän. Likanen se kyllä on! Tänään pyyhin peilin, vaikka en muuta saiskaan aikaan!

-Mari

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Pakkasukko

Jo on taas pakkasukko tullut vierailulle. Tykkään talvesta. Tykkään lumesta, tuli sitä kuinka paljon tahansa. Ainut mikä ärsyttää on liian kova pakkanen. Jonkun -7 astetta vielä sietää, jos ei kovasti tuule. Mutta hyi hitto, että joku -12 on ihan järkyttävää.

Fanni menee tänään tarhakaverille suoraan hoidosta ja haen vasta illalla. Luvassa siis vapaailta :). Eilen ajatus oli, että hiihtämään! Mutta eihän tuolla ulkona voi olla. Ei vaikka kuinka pukisi vaatetta. Niinpä siis kierrän muutamat kaupat ja menen kotiin nauttimaan vielä suhteellisen uudesta sohvasta ja tv:n antimista.

Olis ihanaa olla tekemättä mitään ja mässätä vaan popparia. Valitettavasti vaan ne pari koulutehtävää pitäis saada aikaseks ja kirppiskamat laputtaa. Joten ehkä osa illasta menee näiden askareiden parissa. Kuitenkin ihan luksusta, että saa olla hetken yksin. Ilman sitä jatkuvaa "äiti kato", "äitii...äiiiiitiiiii".

-Mari

tiistai 25. tammikuuta 2011

Omakaupunki sivustolla oli juttua Itiksen uimahallista. Ja tekstissä tämmönen pätkä:

"- Kävijöistä noin puolet on ulkomaalaisia. Heistä monetkaan eivätkä osaa uida. Heitä pitää vahtia ja nostaa altaista. Viime viikolla yksi isä oli porealtaassa ja viisivuotias tyttö meinasi samaan aikaan hukkua opetusaltaassa, Raatikainen toteaa."

Tyttö ainakin jäi siis henkiin, hyvä niin. Toivottavasti isä oppi jotain.

http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/ongelma-asiakkaat_piinaavat_itakeskuksen_uimahallia/?ref=tf_iOKboksi_p1

-Mari

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Meille vois tulla

Lindex ja HM lastenvaatteineen tylsistyttää, oikein mitään tosi kivaa ei ole aikoihin osunut silmiin. Nyt löysin muutamat ihan kivat jutut Lindexin sivuilta. ja farkuille ainakin olisi oikeastikin tarvetta, kun kevät tulla tupsahtaa.






kuvat: lindex.fi

-Mari

lauantai 22. tammikuuta 2011

"Huomenna"

Meillä 5-vuotiaan siivousurakka on vähän samanlainen kuin usean naisen laihisurakka. Tai lähinnä aloittaminen molemmissa on vaikeaa. Siivouspäiväksi on sovittu perjantai, useimmiten siitä pidetään kiinni. Harvoin se sujuu hyvin, ilman ainuttakaan narinaa. Annan aina vaihtoehdon, joko siivoat tai itket ja siivoat. Ja valitettavan usein se on jälkimmäistä. Käytännössä se toimii sitten niin, että pidän kädestä kiinni niin kauan kun alkaa siivoamaan, ei pääse tekemään mitään muuta ja huutohan siitä syntyy. Ja yhdessä noukitaan sitten niitä tavaroita.

Nyt jo alkuviikosta joka ilta sanoin, että siivoile muutamat lelut pois, niin perjantaina on helpompaa. Maanantaina se jaksokin siivota leikkivaatteet, ja siihen se viikkosiivoominen jäikin. Eilen oltiin kyläilemässä ja kaupassa, tultiin liian myöhään kotiin, jotta olisi siivoamista voinut vaatia. Hän lupasi siivota huomenna. Tänään sitten asiasta muistuttelin ja taas se olisi ollut se kuuluisa "huomenna". Vaan ei sovi. Löin faktat kehiin, ollaan sovittu, että perjantaisin siivota, ja hän siihen näppäränä, että se tarkoittaakin ens perjantaita.

Pariin otteeseen uhkasin, että jos et siivoa, niin kerään lelut kasaan ja vien kellariin tai kirpputorille. Ei siivonnut. Minä keräsin lattioilta lelut ja muut tavarat. Lupasin, että saa takaisin, jos tyhjentää laatikoista tavarat paikoilleen. Kerran kokeiltiin, ekana osu taikasauva, joka lensi lattialle. Olkoot. Käyn lelut läpi ja aion todellakin isolla kädellä karsia tavaraa kirppikselle ja loput kellariin. Kokeillaan olla hetki ilman osaa leluista, jos alkaa vaikka siivoominen maittamaan.

Sinänsä vaan paha, että laatikkoon meni myös se rakkain nukke. 1-vuotiaana synttärialhjaksi saatu Viivi. Ja sitähän on nyt huudettu. Huutakoot. Ei se lapsi siitä rikki mene. Ja jotta voidaan palkita lapsen tämänpäiväinen erinomainen käytös, lähdetään hoploppiin. Koska ollaan jo ystävän kanssa viime viikolla sovittu. Semmonen vuoden äiti - olo, taas kerran. Kait viime aikoina onkin ollut vähän liian helppoa tää elämä.



-Mari

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Karu totuus :D

Ei ehkä pitäis paljastaa, mutta paljastan kumminkin. Mä oon vuosien saatossa oikeesti alkanu siivoomaan enemmän. Uuni on kyllä semmonen vaikee paikka. Jotenki en vaan saa pyyhittyä sitä aina heti ruoanlaiton jälkeen ja usein se on kamalan näköinen. Ja tää meidän uuni on muutenki päältä aika karseessa kunnossa. Yritin toki ruinata uutta, mutta ei toivoakaan kaupungin kämpässä, kun se toimii. Noh, äiti kävi kun en ollut kotona. Ja pesi. Ja oli näköjään ottanut todistusaineistoa :DD.

Before:

After:

Sen lisäksi, että äiti oli pessyt uunin, oli se myös työntänyt puhtaan paistinpannun säilytykseen UUNIIN. Ja mä eilen aloin tekemään ruokaa, uuni päälle, valo sammu ja ruokaa uuniin laittaessa törmäsin paistinpannuun UUNISSA. Kirosin äitin taas hiljaa mielessäni. Se että hän säilyttää paistinpannua uunissa ei tarkoita sitä, että kaikki tekisi niin. Kerran vielä kotona asuessani sulatin yhden uuden kovanaaman kahvan uuniin, koska joku daiju oli sen sinne uuniin laittanut. Onneks Tefalin kahva ei ollut sulavaa sorttia.

-Mari

tiistai 18. tammikuuta 2011

Laatikkolapsi







Luova lapsi keksii puuhaa vaikka Ikean laatikon kanssa.

-Mari

maanantai 17. tammikuuta 2011

Ostoksia

Mä olen ihan tosissani pyrkinyt järkeistää. En ihan täysin ole siinä onnistunut, mutta huomattavasti paremmin kuin ennen. Ja sehän on jo hyvä alku. Välikausivaatetta on tolkuton määrä. Nyt laitan kaikki epäkäytännölliset kiertoon ja pidän muutamat kosteussuojatut setit.

Jesper Juniorista pipoja ensi talveen sekä käsineitä kevääseen -50% alella.

Po.P kuoritakki kevääseen -40%. Tukholmassa olisi ollut viime vuoden vk-housuja mustina -30% alella, harmittaa etten ostanut, kun nyt löysin suomesta tän takin.

Lego farkkuhaalarit huutiksesta 20e.

H&M:ltä trikoopaita, neulemekko ja pikkareita seuraavaa kokoa, n. -50% alesta.

Zaran alesta liivimekko sekä sukkiksia 2-pack.

-Mari

D-vitamiinista

...ja sen saantisuosituksista. Jotka vaihtelee hyvin paljon lähteestä riippuen. Tiedä sitten mihin uskoa. Virallinen suositus taitaa olla 7,5 mikrogrammaa pimeän aikaan. Lääkäri sano, että hyvin voi nappasta 70 mikrogrammaakin vuorokaudessa. Paljon on olevinaan tutkimustulosta D-vitamiinin hyvistä vaikutuksista. Mutta entäs sitten ne huonot puolet, joita ei vielä ole varmaankaan tutkittu? Varsinkaan jos nappasen tuon 70 mikrogrammaa vuorokaudessa. On tietyt asiat, joihin mä suhtaudun varauksella ja tää on yksi niistä asioista. Samaten oli H1N1-rokote, jonka kuitenkin halusin itelle sekä Fannille heti kun se oli mahdollista saada.

Kumpaankaan asiaan en ole tarkemmin perehtynyt. Rokotteesta ajattelen niin, että enpä olisi voinut antaa itselleni anteeksi, jos olisin jättänyt lapseni rokottamatta ja tauti olisi tullut ja tappanut. En myöskään halunnut lapsen jäävän äidittömäksi. Muuten ei kauheesti harrastella mitään ylimääräisiä rokotuksia, mm kausi-influenssarokotteet. Ja mä varsinkaan en harrasta, koska pelkään piikkejä :D.

Nyt D-vitamiinia tosiaan yritetään popsia päivittäin, jonkin verran yli virallisen suosituksen. Ollaan otettu suunnilleen 15 mikrogrammaa joka päivä, nyt ostin 25 mikrogramman tabletteja. Olikohan niin, että D3 oli se mikä imeytyy parhaiten, esim jekovit tipat imeytyy huonosti. Kaikki koulussa opittu fiksu tieto unohtuu niin pian, kun sitä ei joudu käyttämään. Enpä muistanu noissa omissakaan katsoa mitä ne oli. D-vitamiini tabletit on siitä kivoja, että niitä on niin erilaisia, lapselle kun parhaiten uppoaa ne hyvänmakuiset purutabletit. Viime kesänä ei taidettu juurikaan vitamiinilisää popsia, oli aurinkoinen kesä. Mielummin kyllä otan sen D-vitamiinin luonnollista kautta kuin purkista. Muutenkin kaikesta tehdään aina niin keinotekoista.

-Mari

tiistai 11. tammikuuta 2011

Näyttää ihan syksyltä!

Me ollaan saikulla. Mulla oli sunnuntaina oksennustaudin jälkeen ihan ok olo. Maanantaina menin töihin, taas alko pahoinvointi. Lähdin kotiin, terveysaseman kautta. Olis kirjoittanut kolme päivää, sanoin etten halua niin paljon, sain kaksi päivää. Oksetus on yhä edelleen, ja myös huipatus. En tiedä olisko siitä, että jotain ravintovajausta. Lauantaista painoa lähtenyt kolme kiloa, eli ne kaikki mitä joulukuussa tuli lisää ylimääräistä. Oon oksentanut ja ripuloinut viimeks lauantaina, eli ei tää todellakaan enää tautia ole. Joku jälkitila. Ollaan nyt sitten Fannin kanssa kuitenkin kotona vielä tää päivä. On vaan vähän turhauttavaa.

Äsken istuin Fannin huoneen lattialla. Leikki oli päiväkotia. Olin toisena opena nukkarissa valvomassa päiväunta. Toisin sanoen tuijottelin ikkunasta ulos ja mietin omia juttuja. Katolta valui norona vesi, puut heilui. Siellä näyttää ihan syksyltä., kun istueltaan ei näy lumikinokset. Harmaatakin on. Ennen mä olin ehdottomasti semmonen syysmasistelija. En enää lainkaan niin paljon. Ihan kivaa vaihtelua toi vesisade, ja sulaa ainakin vähän lumet, jotta mahtuu taas satamaan uutta :).

Eilen meinas kyllä vähän ärsyttää sää. Tai se, ettei joku ollu ehtiny tekee hommiaan. Kun en sitten päässyt millään ajamaan omaan ruutuun. Saman yhtiön toinen parkkis oli aurattu, mutta meidän ei. Ja parkkikset on ihan vierekkäin. Pariin kertaan yritin, mutta molemmilla jäin jumiin, joten tajusin luovuttaa. Ja nythän se auto on seisonu siitä saakka 3h vieraspaikalla talon edessä, toivottavasti ei tuu sakkoa. Pitäis mennä käymään kaupassa ja samalla pikana postissa, ja viemässä kellariin noita romuja, mitkä ilmeisesti edelliseltä asukkaalta on jäänyt (luulin että ne on työmiesten). Samalla tulis auto siirrettyä.

-Mari

maanantai 10. tammikuuta 2011

Rassatut haalarit

Toinen ottaa pattiin, toinen ei. Kahden päivän aikana pilattu kaksi haalaria. Tuskin näitä rasvoja/öljyjä millään pois saa.



Molon uuden haalarin rasvat on peräisin Talman mattohissistä. Jossa piti seistä. Luin sen seinältä kun lähdettiin pois, olis ehkä pitänyt lukea kun mentiin, niin tältä harmilta olisi vältytty. Alkuun huomasin vaan yhden tommosen läikän, mutta niitä onkin etuosassa polvista alespäin useammatkin jäljet. Ja tää oli vasta ensi talveen! Argh, yritän ajatella, että käyttöönhän nää on tarkoitettu. Mutta silti harmittaa.



H&M:n haalarin rasvat on isin työpaikalta. Äiti kirppisteli ja kävi ruokaostoksilla eilen. Fanni hengaili sillä aikaa isin töissä. Konttaili kuulemma hallin lattialla ja kiipeili työkoneissa. Kertoi tehneensä likalammikoon lumisoossia. Ei haittaa, ei todellakaan haittaa.



Salamakin haalistaa ylimääräisiä mustuuksia haalareissa.

Voispa edes todeta, että pojat on poikia. Mutta ei, kun tyttö on poika. Tai ainakin sen vaatteet on sen näköiset. Jos taas ensi talvena hommattais mustaa. Ja jotain halvempaa! Niissä ei nää öljyt ja rasvatkaan näy. Eikä äitiä harmita.

-Mari

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Ensimmäiset mäenlaskut

Lauantaina suunnattiin illasta Talmaan laskemaan Fannin ekat laskut. Murtsikoilla mäenlasku oli kaikista kivointa, joten pitihän sitä lähteä kokeilemaan pelkkää laskua. Viime talvena tai sitä edellisenä nappasin kirppikseltä matkaan laskettelusetin 30 euron hintaan, sukset, sauvat ja monot. Ei mitkään siistit, mutta meidän laskuille oikein hyvät. Kuitenkin vuokrahinnat on semmosia,e ttä kahdesti kun näillä käy laskemassa, niin siinä vaiheessa tulee jo säästöä.

Talmaan on avattu tänä vuonna Werneri park, jossa päivälippu maksaa 10e ja iltalippu 5e. Me mentiin illasta, viisi tuntia olisi ollut aikaa, mutta kolme riitti meille hyvin. Huono puoli werneri parkissa oli se, että vieressä oli pulkkamäki ja snow tube, eli rengasmäki, joten eipä tuo montaa kertaa malttanut suksilla laskea, kun kova hinku oli rengasmäkeen. Ja se oli kyllä ihan huippua!

Tänne me mennään kyllä ehdottomasti uudestaan! Mulla oli ystävän laskettelukamat lainassa ja varpaat on ehkä vieläkin kipeät liian pienistä monoista :D. Fanni kanssa valitteli, että monot on liian pienet, joten täytyy varmaan alkaa kattelemaan huutiksesta ja kaupoista isompia. Nyt odottelen, että saan mun laudan mökiltä, niin voin treenata samaan aikaan lautailemista, kun Fanni treenaa laskemista. Kiipeilytelineestä lähti myös köysiflengausrata, siitä tuli ihan lemppari ja ankkurihissin käyttöä sai treenata karusellissa.

Kuvat on taas aika hyviä. Pikkasen haastetta toi kuvaamiselle toi lumisade ja noi haalarin heijastimet. Ensi talveen ostettu Molo Kidsin haalari on jo ihan käyttökelpoinen. Tosin neitinen sai siihen jo tuosta mattohissistä rasvat polveen, ja niitä tuskin millään saa pois.











-Mari

Salaiselta postia + muuta mukavaa

Alkuviikosta saatiin salaiselta postia, kolmas paketti, josta löytyi leggareita kesään ja suklaata, joista ainoastaan muutama roska jäljellä kuvassa ;D. Kiitos salainen ystävä.

Mä luulin, että meidän Hyasintti on roskiskamaa, kunnes Fanni huomasi valkoisen kukan, joka puskee oudosta paikasta. Mä en tajuu miten mun kukille aina käy jotain omituista. Viime kesänä meidän orvokkiamppelista kasvoi myös jotain sinne kuulumatonta kukkaa. Niinpä me nyt yritetään vieläpitää valkoinen kukka elossa lapsen pyynnöstä, vaikka hyasintti jo aika karsea näky onkin.

Hän kertoi olevansa prinsessa. En viittinyt oikaista, että ennemminkin näyttää mummolta :). Vitsi, että on kivaa kun tyttö kykenee jo itse valitsemaan useimmiten väreiltään yhteensopivat vaatteet, niinku nyt on sattunut käymään.

-Mari

lauantai 8. tammikuuta 2011

Nollaviiden tauti

Joo tietty oksennustauti. Kerrassaan mahtava loma!

Fanni aloitti loppiaisena 05 aamuyöllä oksentamisen. Eihän raasu sängystä mihinkään ehtinyt ja nukkui vielä mun viekussa, eli sänky lainehti. Mitä tahansa tyttö suuhunsa laittoi, kului 30 sekuntia - 30 minuuttia ja tuli oksu. Fanni oksensi varmaan jotain 15 kertaa. Sinnikkäästi jaksoi aina yrittää juoda/syödä ja aina vaan oksensi ja oli kyllä ihan hurjan reipas. Samana päivänä illalla klo 18 aikaan alkoi juoma pysymään sisällä. Kahden tunnin aikana tankkasikin sitten sen verran, että kävi tokan kerran pissalla illalla klo 20, aamusta oli käynyt ekan kerran. Pikkasen oli siis kuiva tyttö kun ei pissaakaan tullut, aloin olla jo vähän huolissanikin. Hyvin vetämätön oli ja nukkui vähän väliä. Jos ei nukkunut makoili lattialla. Kovia mahakipuja ja päänsärkyä oli myös.

Eiliseksi olin ottanut palkattoman vapaapäivän, jotta saadaan vähän lomailla. No eilen onneksi olikin ihan hyvä päivä ja saatiin vähän jotain tehtyäkin.

Noooh.

Aamuyöstä se sitten taas alko, klo 05. Mulla. Aikani pyörin sängyssä huonovointisena ja kun nousin, sainkin jo juosta pöntölle. Ja tavaraa tuli kyllä molemmista päistä. Tiedä siinä sitten kumpaa päätä työntää pönttöön. Ihanku mitään vatiakaan nyt olis sattunu olemaan siinä käden ulottuvilla ja Fannikin nukkui. Parit kerrat oksensin aamuyöstä ja menin jatkamaan unia. Vähän ennen ysiä heräsin taas ja suoraan vessaan. Vaikka mitään en ollu syönyt, niin väkistenhän sieltä mahanesteet nousi ylös. Ja karseita mahakramppeja.

Onneks äiti ja isi asuu lähellä. Äiti käväs kaupassa silloin loppiaisena ja nyt kävi isi. Isi haki Fanninkin mukaan, jotta tyttö edes vähän pääsee ulos täältä. Fannilla on kaverisynttärit tossa lähellä tänään, saa nähdä miten selvitään sinne. Inhottava inhottava tauti. Jos nyt jotain hyvää pitää hakea, ni paino todennäköisesti tippuu vähän ja se taas motivoi aloittamaan laihiksen.

-Mari

tiistai 4. tammikuuta 2011

Jo taas monttu auki kauhistelen

Fansku oli ukin (mun isän) kanssa tänään uimahallissa. Fanni oli leikkinyt siellä semmosen 4-vuotiaan tytön kanssa ja tytön isä? ja isän kaveri? olivat olleet toisessa altaassa. Tytöllä uimataitoa nolla. Jossain vaiheessa isi ja Fansku olivat olleet opetusaltaassa, jossa toisessa päässä mua suunnilleen kaulaan saakka vettä ja toisessa ihan matalaa. Oli alkanut kuulua huutoa ja ilmeisesti kaksi uimavalvojaa olivat noukkineet tajuttoman tytön pohjasta ylös. Isi kertoi, että tytön kanssa olleet miehet olivat lilluneet porealtaassa lähes koko ajan, kun tämä pieni uimataidoton tyttö oli yksin uiskennellut altailla, josta on toooosi pitkä matka porealtaalle, eikä siis todellakaan näköetäisyyttäkään.

Fansku ei onneksi tilannetta tajunnut, mutta isi oli pukkarissa kertonut ihan opetusmielessä. Ja nythän siitä on sitten puhuttu. Pariin otteeseen on jo ottanut puheeksi asian. Mä oon ite semmonen hysteriikkopaniikkipirkko, että oon varma ton saavan jotain traumoja taas tästäkin. Lanssi olikin ollut ulko-ovella kun isi ja Fansku oli pois lähtenyt. Ja semmonen käsitys jäi, että olivat hallissa jo elvyttäneet.

Ihan hurjan kurjaa ja surullista, että näin pääsee käymään. No, pian on taas kesä ja hukkuu lapsi jos toinenkin :(.

-Mari

maanantai 3. tammikuuta 2011

Ihmiset on vähän pihalla

Töihin tulee mitä kummallisempia puheluita taas. Kolme peräkkäistä puhelua tänään oli semmosia, että sai vaan ohjeistaa soittamaan jonnekin muualle. Yhdellä oli hammassärkyä, toisella aika röntgeniin ja yksi halusi aikaa vanhuspuolen sosiaalityöntekijälle ja vetäs hullut pultit siitä kuinka meidän järjestelmä on ihan piip, kun ohjeistin soittamaan sosiaalipuolelle. Mua vähän tirskutti, kun sain puhelimen kiinni :D.

Tää päivä töissä oli taas vaan niin blaah. Asiakkaita tulee ovista ja ikkunoista ja alueella on kahdeksan lääkärin vajaus. Aikoja ei vaan yksinkertaisesti ole. Tulee oikein rattoisa työviikko, onneks enää kaks päivää ja sitten piiitkä viikonloppu.

-Mari

Ihana iltapalalla









Itsetehty vispipuuro on vaan niin parasta.

-Mari

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Pohdintaa rukkasista

Fanni on alkutalven mankunut sormikasmallisia rukkasia. Kait ne on niinku isojen tyttöjen juttu. Rukkasilta noin yleensä toivoo joko vedenpitävyyttä tai vaihtoehtoisesti lämpöisyyttä. Yhdistelmäkin toki passais, vaan kuulostaa aika mahdottomalta, ainakin mikäli sormikasmallisista on kyse.

Ollaan alkutalven aikana kokeiltu erilaisia sormikasmallisia. Ticketit ihan liian kapeat, ainuttakaan sormea ei saatu oikeaan paikkaan, kokona kokeiltiin 5-6 ja Fannilla on kuitenkin esim Reimatecin rukkasista käytössä koko 1, että noin niinku isokätisyydestä ei ole kyse. Reimatecin rukkasmallisissa sormet ei mene perille asti, ei lähellekään. Samoin oli myös KappAhlin ja Lassien hanskoissa.

Tänään sitten osu ja uppos. Löyty Legotecit, joku halvempi malli, -30% alella noin 12e. Rukkasissa lukee kyllä legotec, mutta lapuissa ei lainkaan mainintaa vedenpitävyydestä. Ja tosi ohuetkin on, joten tuskin on lämpimät. Kaupassa kokeiltiin 98/104cm, kämmenselän leveys oli hyvä, mutta sormista jäi vähän nafteiks, otettiin 110/116cm, sormista tuntu paremmilta ja koon puolesta toi kuuluiskin olla.

Erehdyin huvikseni kotona kokeilemaan omaan käteen, melkein sopivat. Eikä mun käsi voi olla vain himpun isompi kuin 5-vuotiaalla. Pöh. Värin puolesta sopisi kyllä mainiosti ensi talveksi hankittuun ticketin pallohaalariin.



-Mari

lauantai 1. tammikuuta 2011

Muistot mummolareissulta

Pampula oli mummolassa (isänsä vanhempien luona) viisi yötä. Eilen kotiin tultua ei puhuttukaan muusta kuin mummosta, ukista, tädeistä ja serkkupojasta. Äitille kerrottiin myös ilmeisesti reissun kohokohdat. Niin paljon tuo kyllä puhuu höpöjäkin, että ihan varmaks ei osaa sanoa onko mikään asioista totta :D.

Lumipesu tädeiltä. R-serkku heitti A:a ja H:ä lumella, ni sit ne anto meille lumipesut. Kysyin mitäs sinä teit? "En mitään, emmä tiedä miks mäkin sain lumipesun", ja ei kuulemma itkeny.

Hiihtopäivä. Mummi oli sanonu, että pidetään hiihtopäivä ja silloin pitää hiihtää aamulla aamupalalle ja katsomaan lastenohjelmia ja illalla nukkumaankin ja joka puolella, tätä neitokainen kerto oikein huvittuneella äänensävyllä :). Ja serkkua oli kuulemma pitänyt opettaa hiihtämään, serkku oli pyytänyt (tätä mä epäilen suuresti, kun se serkku on 2 vuotta vanhempi :D).

Ylpeänä esitteli myös lakatut sormen- ja varpaankynnet. Ihana tyttöjen oma juttu. Kertoi myös tärkänä, että hiukset on ihan takuttomat, koska mummi ja täti harjas kolmena päivänä hiukset, jotka on aina takussa. ja että H-tädin hiuksetkin oli pienenä aina takussa. Saunassa käymisistä oli myös puhetta.

Melkein viikko mummolassa oli vähän niinku koirakoulu, neitinen on ollut oikein kohtelias, hyväntuulinen ja ihana reilun vuorokauden. Tosi harvinaista, että näin monta tuntia putkeen menee näin hyvin! Nää huilitauot tekee kyllä molemmille niin hyvää :D.

-Mari

Vuoden eka päivä

Foreca näyttää Helsinkiin viiden asteen pakkasta. Todellista tilannetta ei tiedetä, koska mittari sanoi poks jo aikaa sitten (huomenna korjataan tilanne ja ostetaan uusi!).

Takana on mahtavat 11 tunnin yöunet. Mentiin nukkumaan noin klo 23 ja herättiin klo 10. Kolmas uusivuosi kun nukuttiin vuoden vaihtumisen yli. Tokihan itse havahdun unesta klo 24, kun rakettejen pauke on kovimmillaan. Tosin eilen nukahtaminenkin oli jo ongelmallista, kun pihalla oli jotain nuoria miehiä, joilla oli erimileisyyksiä ja kuunneltiin vartin verran "vittu, saatana, perkele, helvettiä". Teki mieli huutaa ikkunasta, että nyt päät kiinni. En oikein tykkää, että neiti 5v joutuu tommosta kuuntelemaan. Ja aamuyöstä jotkut idiootit jälleen huuteli tossa meidän edessä, meinas vähän mennä hermo, mut en jaksanu nousta huutamaan niille.

Tänään ulkoillaan ja siivotaan. Ja södään jääkaapista kaikki mikä menee tänään vanhaks! Joku on taas ostanut kaapin täyteen ruokaa ja kaikki on vanhentumassa. Niinpä eiliset uudenvuoden nakit ja patonki vaihtui pinaattilettuihin ja raejuustoon. Yritetään välttää ruoan roskiin heittämistä viimeiseen saakka.

Fanni sai joululahjaksi kunnolliset sukset ja nyt hiihtäminen on huomattavasti mielekkäämpää kuin remmisuksilla. Tänään siis hiihtämään. Tai vaihtoehtoisesti luistelemaan. Tai molempia, jos oikein innokkaita ollaan.

Nyt kyllä aamupalaa tekemään, ettei taas veny liian pitkäks.

-Mari