Astetta huonompi päivä

Viikonloppu on ollut ihan huippu! Ystävä sieltä maalta tuli Helsinkiin ja niin sitä on aika tiiviisti vietetty aikaa yhdessä. Perjantaina Fanni oli mummolassa yökylässä, joten vietettiin porukalla aikaa rupatellen ja osa vähän pelaillen. Eilen käytiin heittämässä kirppiskierros heti aamusta näiden samojen ihanien kanssa, muut löysi vähän enemmän ostettavaa, minä vähän vähemmän. Kirppiskierroksen jälkeen käytiin hakemassa osa lapsista mukaan ja suunnattiin ikeaan. Ikeastakaan en ostanut mitään! Ikeasta jatkettiin vielä suoraan samaan paikkaan, jossa perjantaina iltaa istuttiin. Lapset leikki ja äidit suunnitteli parempaa tulevaisuutta :). Kello taisi lähennellä puoli kymmentä illalla kun kotiuduttiin ja mä olin lähtenyt kymmeneltä aamulla kotoa!

Tänään masentaa sitten taas puoli elämää. Kesän työt mieityttää, töitä tietysti olisi vaikka kuinka, mutta tarvitsen Fannin takia päivätyön. Ja niitä ei yksinkertaisesti ole. Aiemmin tarjottiin paikkaa kotihoidosta, mutta kieltäydyin. Ehkä tein virheen siinä kohtaa. Toisaalta aina voi mennä tekemään keikkaa, mutta en tiedä kuinka keikkaa on tarjolla ja voin vaan kuvitella ettei keikkatyö oo mun juttu. Kuitenkin jännitän uusia paikkoja ihan liikaa, joten olisin koko ajan ihan hermoraunio. Tai sitten karaistuisin. Ei auta muu kun jatkaa etsimistä.

Toinen asia joka suruttaa. Käytiin eilen keskustelua Fannin kanssa näistä isä-kuvioista. Fanni aloitti miettimällä miksi ystäväperheen tyttö ei ollut siellä kun oltiin kyläilemässä heillä. Selitin että tyttö asuu äitinsä luona, ja välillä sitten asuu isänsä luona, jolla on uusi avopuoliso (heillä yhteinen lapsi). Fanni siihen sitten totesi että ihan niinku mummin naapurintyttö, joka asuu äidin luona ja vapaapäivinä asuu isin luona. Ja minä siihen että just niin. Fanni totesi että mekin voitais tehdä niin että hän myös asuisi vapaapäivinä välillä isin luona. Siinä sitten mietin että mitäs hittoa mä nyt sanon ja keksin perustella sillä että isi on niin paljon töissä. Fanni ajatteli että sitten tää uusi järjestely toimisi kun lumet sulaa, eikä isillä enää ole niin paljon töitä. Ja voin vaan kuvitella että kun tuo tyttönen tuosta kasvaa niin yhtään helpompaa ei ole keksiä syitä sille, miksi ei voi viettää aikaa isin kanssa. Päinvastoin. Ehkä on vaan parempi muuttaa jonnekin kauas pois, niin voi välimatkalla kuitata kaiken.

Niin ahdistava kamala sunnuntai taas ettei tosikaan. Paistaisi edes aurinko, jolla on positiivinen vaikutus mun mielialaan. Voisi lähteä ulos ja yrittää vaan hetkellisesti unohtaa kaiken muun.

-Mari