tiistai 26. tammikuuta 2010

Ahdistus

Kaikki tuntuu taas niin ylivoimaiselta, liian raskaalta.

Viikonloppu meni Tukholmassa, ehkäpä tää väsymys johtuu siitä, ettei tullut levättyä, löysäiltyä vaan kotona. Joitakin ostoksia tein Fannille (siis lakkohan koski vaan suomen kaupoissa ja netissä shoppailua :p). Rahaa meni kuitenkin kohtuullisesti, vaan noin 50e, joten ihan totaalisesti ei ainakaan mopo karannut käsistä. Keskityin siihen että teen halpoja ostoksia, ja siinä ihan kohtuu hyvin onnistuinkin. Yritän blogata ostoksista myöhemmin, kunhan saan voimaa näpätä kuvat niistä.

Harjoittelu on ihan perseestä. Kuvio menee just niin että mun pitää hoitaa kaikki työt, en uskonut sen ihan vielä tässä vaiheessa menevän niin, vaan niin se vaan menee. Vauvojen kanssa saan armoa, koska sanoin että koen olevani tosi epävarma niiden kanssa. Eniten hirvittää ne vanhempien esittämät kysymykset, harvoin mä niihin osaan vastata. Ne koskee pääasiassa niitä käytännön asioita. Mittaukset ja LENEt kyllä sujuu. Ja lasten rokottaminen on niin ikävää. Eilen juttelin koulukaverin kanssa, ja sano että sillä on ollu tosi rentoa. Onneks enää kaks viikkoa ja meillä on vaihto, pääsen sinne missä se koulukaveri on nyt, ja mikä parasta, se tuleva ohjaaja tekee neuvolan lisäksi kouluterveydenhuoltoa, ihan huippua siis! Siitä mä tykkään. Nyt kaks viikkoa pitäis vaan hujahtaa ohi.

Ja sitten on noi murheentuoja isovanhemmat. On järkkyä katsoa noita omia vanhempia, kuinka molemmat on eron jäljiltä niin sekaisin. Se on jotenkin hassua, koska ite on kokenu aiemmin noi jutut. Ja nyt näkee ne niinku ulkopuolisen silmin. Mutta kun kyseessä on omat vanhemmat, niin se on ahdistavaa. Tänään mennään syömään isin ja Fannin kanssa, pappa betalar ;). Ei vaan, on kiva että isi kovasti pitää yhteyttä ja pyytää meitä syömään ja on auttanu ihan hurjasti mua taas Fannin kanssa. Hakenu hoidosta ja ollu sen kanssa kun mulla on ollut pitkät päivät.

Ja sitten toinen mummi, silläkin riskillä että tätä lukee, ilmeisesti nyt suuttu sitten kun mulle ei sopinut että Fanni menee sunnuntaina sinne (Fanni siis oli viikonlopun hoidossa kun mä olin Tukholmassa), ja taas olis pitäny hoitoon viedä. Oli kuitenkin kolmas viikonloppu peräkkäin kun olin menossa ja Fanni jossain hoidossa (äitihän jo haukku mut ihan lyttyyn ja tyyliin että Fannista tulee huumeiden käyttäjä, koska kukaan ei sitä rakasta) Jep jep. No nyt sitten yks vielä ilmeisesti suuttu, koska hänen tahtoaan ei toteutettu. Eiköhän se kuitenkin ole niin että mä ensisijaisesti päätän siitä missä mun lapsi on, ja mikä sille on parasta.

Harmittaa että tää elämä on nyt jotenkin näin levällään. Mulla näitä harjoittelupäiviä kun joudun olemaan kuuteen saakka. Uusintatentti on tulossa, joka vie taas yhden illan. Sen jälkeen alkaa naistentautien iltaluennot ja niitäkin on vaikka kuinka monta iltaa. Kolmen viikon päästä olis yhtien kavereiden keikka, mutta varmaan pakko jättää väliin. Tää jatkuva juokseminen uuvuttaa ihan totaalisesti. Lisäksi raha-asiat mietityttää, kuinka hitossa sitä pärjää kesään saakka. Unohdin eilen uusia koulun kirjaston kirjat ja niistä räpsähti yhden päivän myöhästymisen takia varmaankin 17e sakkoa. Yksi kirja olis pitänyt palauttaa Porvooseen eilen, ja 1e päivässä tulee sakkoa, eikä mulla todella ole aikaa lähteä sinne sitä kirjaa palauttamaan. Täytyy kohta soitella sinne, kunhan se aukeaa, että olisko mitään tehtävissä.

Blaah.

-Mari

1 kommentti:

  1. Kuulostaapa mukavalta.

    Mikähän homofoobikko mun lapsesta tulee, ku se ei koskaan oo missään... Ei ehkä huumeiden käyttäjä, mut kenties liimanhaistelija... tai joku muu kiva. Veikkaan, et teet mitä vaan, niin aina JOKU sun tekeminen kuitenki (jos ei oikeesti, niin sun mielestä tai jonkun muun mielestä) on vaikuttanu siihen, että jotain kallonkutistajaa lapsi jossain vaiheessa tarttee kuitenki... x)

    /S

    VastaaPoista