Luultavasti viimeinen harjoittelu (äitiys- ja lastenneuvolassa), jonka suoritan opiskelijan roolissa. Kaksi harjoittelua on vielä jäljellä, mutta uskon suorittavani vikan harjoittelun työsuhteessa. Huh. Jännittää ja kauhistuttaa. Ensimmäinen pelonaihe on taas ohjaaja. Kun ikinä ei voi tietää minkälaisen ohjaajan saa. Tähän saakka kaikki on ollut kivoja, suurin osa aivan ihania. Mutta kun on kuullut niin paljon niitä "kauhutarinoita", ja koko harjoittelusta voi tulla yhtä helvettiä (näin suorin sanoin), jos ohjaaja ei ole opiskelijamyönteinen. Puhelimessa sain kyllä ihan hyvän vaikutelman, ainakin kertoi jo puhelimessa aika kattavasti ekan päivän käynneistä, mikä on oikein positiivista. Luulen vaan että ohjaajan odotukset on aika korkeella ja pelkään että tuotan pettymyksen. Olo on ehkä epävarmempi kun ikinä. Saa nähdä mitä yöstä tulee, saanko jännitykseltä ollenkaan nukutuksi.
-Mari
Mun mielestä jos ei ole koskaan aikasemmin ollut neuvolassa (ainakaan kovin kauaa), ei voi olettaa että osais sen homman jo. Se missä se "taso" (siis että on jo opintojen loppuvaiheessa) pitäis tulla esiin, on ehkä se asiakkaiden kohtaamisen luontevuus ja se miten nopeesti omaksuu uusia asioita kun niitä voi peilata aikaisempaan osaamiseen ja lukemaansa. Mulla ei oo ainakaan ollut tuolla harjoittelussa mitään paineita enkä koe että mun ohjaaja odottaakaan että osaisin sitä hommaa kun en ole sitä ennen tehnyt.
VastaaPoistaMulla on ainaki ollu sellasia ohjaajia toisinaan, et oksat pois (tai mieluiten oksalla päähän...). Mut onneks niitä hyviäki on piisannu... Hyvin se menee :)
VastaaPoista/S