Ajankohta talven ekalle luistelulle oli mikä mahtavin, kukaan ei ollut auraamassa kenttiä. Pyllähtäminen ei tehnyt kipeää, niinpä vauhtia riitti. Taitoluistelusta ollaan Fannin kanssa puhuttu paljon, että haluisko mennä kokeilemaan, ja haluaisihan tuo. Luulen vaan, että jääkiekko olis enemmänkin sen juttu. Sen verran kovaa pitää päästä, viis tekniikasta ;D.
Ja olin taas unohtanut. Lasten suurin ilo talvella. Lumi. Tai siis sen syöminen. En oikein osaa sanoa kantaani tähän asiaan. Ei ne sen syömisestä kuole. Ja kuinka kivaa se olikaan silloin lapsena! Enkä mä ainakaan siitä ikinä mitään matoja saanut. Tavan vuoksi oon siitä aiemmin naputtanut, ehkä nyt lakkaan naputtamasta, kunhan ei mistään kissanpissakasasta sitä lunta syö, ja sen luulis tajuavan ton ikäisen jo itekin.
Niinpä matkalla kotiin pulkassa on lapsen ruoat. Näin hän itse kertoi.
-Mari
Olitteko koulun kentällä?
VastaaPoistaOllaan katseltu sitä ohiajaessa ja mietitty, että onko siellä lumen alla jäätä...
Eilen oltiin rinrinpolun kentällä, siellä nuo huoltotoimet sujaa huomattavasti ripeämmin.
Syötiinhän sitä lapsena lunta, parasta oli kun laittoi suuhun salmiakkinamun ja sitten lunta päällee...aaaahhhh! makunautintoa ;)
Pienet on eväät :D
VastaaPoistaKikka: oltiin Vesalan koulun kentällä, kun asutaan nykyisin ihan pk Sakaran vieressä, niin meillä on nyt uusi lähikenttä.
VastaaPoistaIda-Antonia: ei tainnu ennättää ihan kaikkia kyl syömään ;D.
Hih, no eipä tosiaan ainakaan kaatuminen sattunut! :-D
VastaaPoistaMeillä taitaa tulla paniikki hommata uudet sopivat luistimet, kun lehdessä arvelivat lasten kokojen loppuvan kesken. Tai sitten taas joku varma markkinakikka...