Viime yö meni ihan perseelleen. Ekat luonnolliset menkat 3,5 vuoden sisällä, kierukan ja laastarin jälkeen. Ja olin niin kipeä puoli yötä, heräilin vähän väliä, kunnes tajusin ottaa särkylääkettä. Jossain vaiheessa töissä alko taas se alavatsa- ja alaselkäjomotus. Muuten töissä oli oikein ok päivä, tunsin saavani jotain aikasekskin ja on yks huippu työkaverikin jo löytynyt.
Mut ilta. Jossain vaiheessa se taas vaan alko, ihan totaalisen paska fiilis. Tuntu ettei jaksa mitään, Fannikin kävi hermoille. Eikä tehnyt mitään normaalista poikkeavaa ja silti huusin minkä musta ääntä lähti ja yks lähti ovet paukkuen omaan huoneeseen itkemään. Pyysin kyllä anteeks ja yritin selittää, että on huono päivä, mutta silti ei sais huutaa. Lähdettiin käymään kirjastossa, käytiin pikana leikkipaikan kautta ja parkkipaikalla Fanni alotti taas temppuilut. Päästiin autoon ja taas räjähdin, puhuin vielä niin rumasti, että vieläkin hävettää.
Nyt en vaan edes jaksa alkaa vääntää nukkumaanmenosta, tiedän et siitä tulee yhtä helvettiä. On tää elämä taas kivaa. Vois mennä joku kuukaus nyt eteenpäin ja aika sukkelaan, ni helpottais ehkä tää paskaolo.
-MurheenmurtaMa-ri
Voih :(. Itsellä myös vähän ongelmia noiden iih niin ihanien luonnollisten kanssa. Välillä on kyseiseen aikaan tuntunut aivan kuolemalta. Nyt on vielä käynyt niin että ei meinaa tulla loppua noista, kauhistuttaa!
VastaaPoistaMieliala-asia on kuitenkin kauheinta, jos on muutakin stressiä elämässä ja päälle hormonaalista paskaa niin tulos ja tuntemus on kyllä ihan kauhea!
Koita jaksaa ja nosta pää pystyyn, mitä ikinä elämässäsi onkin nyt meneillään!