Tyyntä myrksyn edellä

Viikonloppu oli Fannin taholta yhtä sotkua. Torstaina harrastin viikkoimurointia. Lauantaina Fanni kiipeili kirjoituspöydän päällä ja pudotti kaksi kasvia sieltä alas. Toinen kasvi oli maljakossa, jossa oli monta desiä vettä ja toinen ihan perus ruukkukasvi. Niinpä siivoiltiin sitten vettä, multaa ja multamössöä kirjoituspöydältä ja lattioilta, sekä kuivateltiin alla olleita puhtaita pyykkejä, jotta saadaan ne uusiksi pyykkikoriin.

Sunnuntaina neitokainen oli saanut oikein älynväläyksen, eihän nyt liian puhdasta saa olla! Oli sitten tyttö päättänyt murustella ison köntin kuivunutta muovailuvahaa pitkin huoneen lattiaa. Allekirjoittaneella meinas leikata tässä vaiheessa kiinni. Mä aina silloin tällöin erehdyn haaveilemaan niistä mahdollisista lisälapsista. Mutta viimepäivät on tehokkaasti karistanut vauvakuumeen kaikki rippeet johonkin toiseen osoitteeseen.

Tässä muutama tilannekuva:





Muuten viikonloppu meni yllättävänkin sulassa sovussa, haliteltiin ja syliteltiin paljon.

Eilen Fanni oli Maisa-mummilla hoidossa, ei tarvinnut mennä päiväkotiin. Mulla on päivät harjoittelussa menny samaan tyyliin kun viime viikko, mä teen työt ja terkka hengaa jossain muualla. Ärsyttää suunnattomasti, mutta enää kaksi päivää, pakko jaksaa. Perjantaina meen tekemään seksologian tentin, joten skippaan koko harjoittelupäivän.

Tänään hoitopäivän jälkeen neitokainen oli itse enkeliprinsessakilttimys. Söi ruoan kokonaan, ja vei jopa likaiset astiat tiskipöydälle ilman pyyntöä. Oli oikein nätisti kaikinpuolin. Illalla sitten repes raivo. Mä oon aina luullu että se uhmaikä on 3-vuotiaana, mutta väitän kyllä että nää nykyajan raivot on pahempia ku koskaan aiemmin. Ikinä aiemmin ei oo tämmösiä raivoja vetänyt hän. Mutta kait tää taas on joku vaihe. Tuntuu vaan että koko aika on joku vaihe päällä.

Sometimes it´s hard to be a mom. TJSP ;).