Kuvasatoa viikonlopulta

Meidän viikonloppu on ollut mahtava. Mun harjoittelu loppui ja sen tiimoilta stressi poistui. Mieliala on pääasiassa ollut korkealla ja se taitaa näkyä myös tuossa pienessä ihmisessä. Huushollissa on siis vallinnut rauha ja hyvä tahto, ja mikäs sen ihanampaa :).

Eilen aamusta heräsin liian aikaisin, joskus kuuden jälkeen jo. Päivällä käytiin Jumbossa/ Flamingossa, jossa oli lastenpäivä. Illalla kuuden jälkeen oli niin puhki, että oli pakko ottaa torkut. Sanoin Fannille että herättää kohta. Heräsin arviolta n. 1,5 tunnin unien jälkeen asunnossa, jossa oli ihan pimeetä ja hiljaista. Sydän pomppas kurkkuun: missä se tyttö on? Sydän hakkas tuhatta ja sataa kun olin neitokaisen huoneessa ja totesin että siellähän se nukkuu omassa sängyssään pieni pöytäliina peittona. Huh hellettä, ainakin ajatuksen tasolla viimeinen kerta kun nukun päiväunia kun neitokainen on kotona hereillä. Kun nukuin, hän oli tyhjentänyt pyykkitelineestä pyykit ja viikannut omansa pieneen sievään pinoon, joka löytyi hänen huoneen lattialta. Myös kuivumassa ollut vessan matto oli palautettu paikoilleen. Äitin pieni apulainen <3.

Tänään on ahkeraan siivoiltu, on kiva saada kämppä kuntoon ennen alkavaa viikkoa. Kirppiskamat odottaa eteisessä autoon kantamista, huh mikä homma jo se on! Enkä todellakaan tiedä miten saan nämä kaikki mahtumaan edes sille pienelle pöydälle!

Koska neitokainen on ollut poikkeuksellisen kiltti, olen minä myös ollut hänelle kiltti ja antanut tehdä asioita aika paljon niin kuin on halunnut: katsoa epätavallisen kauan lastenohjelmia, lähestulkoon siivonnut hänen puolestaan, antanut maalata sormiväreillä, jne. Ulos hän ei ole halukas lähtemään, mä kovasti hinkuisin hiihtämään, joten täytyy vielä yrittää ylipuhua. Leikit on nyt ilmeisesti niin mahtavat ettei pysty jättämään kesken. Flamingossa oli eilen kasvomaalausta ja tämä onkin hienoin kasvomaalaus, jonka olen nähnyt. Yön jäljiltä jo tietysti hieman nuhistunut.

-Mari