Haaveilua

Aina toisinaan löydän itseni asuntoja katselemasta, koko aika useammin ja useammin. Tää pieni opiskelijaloukku alkaa jo ahdistamaan ja kova kiirus olis päästä tästä pois. Eniten avoinna on se, mihin haluan tästä muuttaa. Helsingistä olen keksinyt yhden paikan, johon tahtoisin. Marjaniemi, mutta aivan liian kallista. Kuten kyllä kaikki muutkin mun asuntohaaveista. Mutta haaveillahan saa aina. Toteutuksesta ei puutu oikeestaan muuta kuin se rikas mies ;).

Vantaalla olisi myös muutama miellyttävä paikka, molemmat oikeestaan niitä, joissa mun vanhemmat nyt asuvat, Vaarala ja Kartanonkoski, molemmat vähän rauhallisempia alueita. Ja seuraavan alueen ehdoton vaatimus on että alue on rauhallista. Toisaalta haaveilen pidemmälle lähdöstä, Tuusula kiehtois jossain määrin, ehkä myös Keravalta kävis ne sivummalla olevat alueet. Sipoo olis kiva, mutta kaksikielisyys mietityttää, kuinka on päiväkodit ja koulut, eikä mun kielitaidolla pystyisi töitäkään tekemään siellä. Eihän se sanottua ole että sais työpaikan samasta kunnasta, mutta siitäkin on hyvä haaveilla. Usein mielessä on myös lähtö täysin uusiin maisemiin, Lahti, Pori, kaikennäköstä on mielessä vilahdellut. Kuitenkin tämän maan rajojen sisäpuolelle muutetaan.

Välillä sitten iskee kauhea haikeus kun tässä lähistöllä kävelen. Oon viihtynyt niin hyvin just tässä, tää on ollut paras paikka missä oon ikinä asunut, sijainniltaan siis. Julkiset kulkee joka suuntaan, metroasemalle kävelee 10 min., kehä 1 on vieressä. Vaikkakin ollaan ihan vilkkaiden ja rauhattomien alueiden naapurina, niin meidän ympärillä on ollut ihan tarpeeksi rauhallista. Urheilukenttä on ihan vieressä, sen takana ala-aste, jossa olen peruskoulun luokat 1-6 käynyt. Tuttu metsä, tutut hiihtoladut. Ihanat leikkipuistot, joissa kesäisin ilmainen ruokailu. Voinko mä ikinä lähteä pois täältä? Kait se eteenpäin on kuitenkin jossain vaiheessa mentävä.

Vastavalmistuneena on turha haaveilla vakituisesta työpaikasta, joten asuntolainan voi unohtaa, isukki tietysti lupasi tulla takaajaksi, mutta en taida yksin uskaltaa niin isoa lainaa ottaa, jotta asunnon sillä heti ostaisin. Viikonloppuna vielä oli kivat kämpät Vaaralasta ja Kartanonkoskelta katottuna, vaan molemmat ovat menneet! Taitaa kauppa käydä hyvin. Voi kun jo itekin sais ostaa oman. Ja pääsis sisustamaan. Oih ja voih. Ei auta muu kuin jatkaa haaveilua.

-Mari