Aamu meni aika takamuksille. En jaksanu nousta ajoissa, torkutin, torkutin, torkutin. Torkuttamisen lopputulos oli se, etten ehtinyt kuin vain käväistä suihkussa, hiustenpesu jäi.
Noukin Fannin ylös sängystä, alkuun nousi reippaasti istumaan, mutta painoi pään hyvin nopeasti takaisin tyynyyn, kun ilmoittelin, että olis tarhaan lähdön aika. Siitä hetkestä neitokaisellakin oli maanantai. Väsytti ja kiukutti. Itki ja meuhkas.
Lähdettiin ovesta ulos kymmenen minuuttia aikataulusta jäljessä, koska Fanni ei siis suostunut pukemaan. Kipitettiin kauheeta kyytiä autolle. Ja sielläkin odotti pikku ylläri. Vieraspaikat on roskakatoksen vieressä ja roska-auto oli tyhjentämässä astioita, auto parkkeerattu poikittain meidän auton eteen. Odoteltiin.
Vein Fannin tarhaan ja lähdin ajamaan töihin. Hyvän matkaa ajettuani välähti, että työavaimet on kotona toisessa laukussa. Nippanappa olisin ennättänyt ajoissa töihin, jollen olisi joutunut kääntymään ympäri hakemaan avaimia. Myöhästyin siis jonkun kymmenen minuuttia.
Töissä oli merkattu toimistopäivä, menin siis sinne. Soittelin esimiehelle ja ihmettelin puheluiden vähää määrää. Selvisi, että mun piti olla jossain ihan muualla, eikä siellä toimistossa.
Maanantait on niin POP. Onneks ne on iltavapaapäiviä. Koko syksyn arki-iltamenot on tuntunut liian raskailta. Vaikka eihän meillä ole kun mun zumba tiistaina ja Fannin jumppa torstaina. Ei vaan ennätetä OLLA tarpeeksi. Ehkä jätän keväästä zumban pois.
-Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti