Ajanpuute

vaivaa.

Mä oon nukkunu ihan liian vähän parina edellisenä yönä. Tarvitsen sen kahdeksan tuntia ja nyt oon nukkunut vaan jotain kuutta. Ja se alkaa näkymään jo töissäkin. Kun ei vaan jaksa.

Tänään olin päättänyt mennä ajoissa nukkumaan. Olin kuitenkin myös päättänyt pyörittää sekä pyykin- että astianpesukoneen. Nämä kaikki yhdistettynä uimakouluun ja pulikoimiseen hallissa sen jälkeen ei oikein toimi.

Olis voinut ajatella ja laskea ne tunnit mitä näihin menee. Olis voinut jättää jotain tekemättä ja mennä oikeesti ajoissa nukkumaan. Nyt on koneet päällä, eikä loppua näy. Eli taas valvotaan.

Suuren surun aiheuttaa myös Salatut elämät. Skipattiin ohjelma tv:stä pulikoinnin takia. Ajatuksena oli katsomo.fi, josta ohjelman piti löytyä, vaan ei löydykään. Puuh, elämä on kiinni salkkareista.

Yksi positiivinen asia tässä illassa on. Lapsi nukkuu jo, se ei siis ole aamulla superväsyny ja vedä sen vuoksi raivareita. Ehkä.

Mutta kaikista näistä huirjista vastoinkäymisistä huolimatta mä tykkään mun elämästä suuresti. Kiitos yhden potilaan, joka anto taas vähän toisenlaista perspektiiviä elämään.

-Mari