VÄSYMYS

Oikein isolla. On niin liikaa meneillään, ettei pää enää pysy perässä.

- renkaat
- tää tuore suhde
- uus työpaikka

Ja lisäks asunto-ongelma nyt näin kärkeensä. Perjantaina soitettiin kaupungilta ja tarjottiin asuntoa. Paperit piti saada kasaan kahdessa arkipäivässä, sain hoidettua! No nyt sitten kahdessa päivässä pitäis käydä katsomassa asuntoa ja allekirjoittaa vuokrasopimus! Isännöitsijä oli perjantaina menossa sinne asunnolle, yritti tarjota et voisin silloin tulla. Sanoin että muuten hyvä, mutta kun soppari pitäis allekirjottaa jo keskiviikkona. No hän sitten näppäränä miehenä keksi, että keskiviikkona vois klo 11 tulla sitä mulle näyttämään!! Ilmeisesti kaupunginasuntoja ei hae muut kun työttömät ja muut kotona hengaavat. Ihmisethän on hemmetti töissä tohon aikaan. Ja isännöitsijän ajatus kait oli, että uskaltaisin vastaanottaa asunnon ilman katsomista, koska hän tuntee asukkaan ja se on varmasti ihan hyvässä kunnossa. Just niin.

JA.

Alkuun ilmoitus asunnosta kuulosti ihan lupaavalta. Peruskorjattu kolmio tässä lähellä, 67 neliötä ja vuokra vaan 573e. NOH. kuviot tietty muuttuu matkan varrella. Neliöistä muutama putoaa pois, koska taloon rakennetaan hissi. Parhaillaan on menossa myös parvekkeiden rakentaminen taloon. Tekevät töitä kuulemma viikonloppuisinkin. Sen tosin en usko vaikuttavan ihan hirveesti meidän elämään. Mutta on tää päätöksenteko taas vaikeeta ja raskasta. Ja jos nyt jätän asunnon ottamatta, niin kaitpa ne sitten kun todellinen tarve on päällä sanoa ettei niillä mitään ole tarjota, mitäs hylkäsit sen edellisen tarjouksen. Ja toisaalta uskoisin ton olevan vähän rauhallisemmalla alueella kun ne pahimmat tän lähiön slummipesäkkeet. Ja peruskorjaus ei ollutkaan asunnossa, vaan talossa ylipäänsä.

Voi voi.

Toisaalta täytyy yrittää pitää mielessä, että toisilla on asiat vieläkin kurjemmin ja paljon vaikeemmat asiat menossa. Niin että mitä mä tässä taas ruikutan. Päänsäryn sain kun niin paljon oon asioita mielessä pyöritelly. Itikseen ollaan menossa syömään ja vähän kaupoille, mut eipä oo nälkä, eikä tee mieli shopatakaan! Ehkä se on myötätuntosurua yhden ystiksen puolesta <3.

-Mari