lauantai 25. syyskuuta 2010

Mullon mies

Toissaviikonlopun maaseuturetki oli sitä, oltiin niillä. Sillä miehellä on kolme lasta, 4-,5- ja 8-vuotiaat tytöt. Vilskettä siis riittää noiden kanssa. Sillein kohtuullisen rauhallisesti pyritään etenemään, mitä nyt ollaan siellä joka viikonloppu kun vaan pystytään :P. Mutta lasten ehdoilla tietysti. Mä koko aika varmistelen, että kaikille on ok. Fanni on aina ihan intona lähdössä sinne, onhan omakotitalossa vähän erilaista kun kerrostalossa, saa olla koko aika pihalla ja ajaa yksin pyörällä! Ja siellä tytöt kyselee koska taas tullaan.

Pari kurjaa juttua vaan on. Välimatka! Eilen ajettiin tunti, tänään aamusta ajettiin tunti taas kotiin (mulla on naisten autonhuoltokurssi ;D). Illalla kait taas ajetaan sinne, jos vaan jaksetaan, ja sitten huomenna aamusta taas tänne takas. Ja sitten se toinen ongelma. Vaikka se keittää lapsille iltapuuron ja lukee niille sadun, ni ne lojuvat sukat ja semmoset asiat ;). Miehet vaan on niin erilaisia kun naiset. Jos leivän käyttää loppuun, ni eiks sitä tyhjää pussia voi laittaa ihan heti samantien sinne roskiin?

Mut mä yritän totutella, oon ehkä asunu liian kauan yksin. Ja kouluttaa hellästi heti ensimetreiltä ;D.

Oon taas alkanu polttaa tupakkaa liikaa, onneks tulee talvi, ni se korjaa asian, koska en halua kylmään mennä ilman painavaa syytä. Mutta siis se pointti. Istuin eilen siellä kuistilla yksin tupakalla täysikuuta katsellen, niin ihanan hiljaista. Tuli vaan tää mieleen, kun hetkeks pääs sisältä metelistä pois :).

"mä tarviin tän hetken tarviin tän hiljaisuuden
haluan palan rauhaa kuun siltaa katsellen"

Klamydian biisistä Pala rauhaa.

Kuvia aamun automatkalta. Täytyy keksiä jostain lisää kaikkea pikkusälää ja pientä puuhaa, jota Fanni voi autossa touhuilla. Tänään hansikaslokerosta löyty paperi ja oven kolosesta kaksi pientä kynää :).





-Mari

4 kommenttia:

  1. Onnea uuteen elämän vaiheeseen =)

    VastaaPoista
  2. Vai sellaiset uudet kuviot on menossa! Onnea kovasti uuteen ihmis-suhteeseen, tai siis uusiin ihmis-suhteisiin.

    Sepä se, kun asuu tarpeeksi pitkään yksin, niin se yhdessäasuminen voi olla haasteellista.

    Kun me miehen kanssa tavattiin, niin minä olin 4:n, hän 3:n lapsen yksinhuoltaja. Sitten rupesi näitä yhteisiä lapsia putkahtelemaan... Ei semmoisia porukoita kyllä yhteen huusholliin pysty asuttamaan!

    Joskus ollaan ajateltu, että muutetaan yhteen kun nämä nyt 18-vuotiaat muuttavat omilleen. Jäljelle jää minun yksi + meidän yhteiset 3. Mutta saa nyt sitten nähdä!!! Sitä on niin kauna ollut oma tupa-oma lupa, ettei millään viitsisi ruveta vääntämään sopimuksia roskien viennistä ja laskujen maksusta ja kaikesta siltä väliltä.

    Kyllähän sitä tietysti toisinaan tämäkin järjestely ottaa pattiin, mutta hyvin tämä on toiminut näinkin! Meillä on etuna se, että ollaan aina asuttu lähekkäin. Autolla pari minuttia ja kävellenkin vain parikymmentä.

    VastaaPoista
  3. Jahas, vai sellasta menoa! :) Mikäs mies se on ja mistä ja mistä löysit sen jajaja...? ;D
    Onneks sulla on auto, muuten se tunnin matka vois olla yllättävänki pitkä... :)

    Onnea vielä! :)

    /S

    VastaaPoista
  4. S: mä en löydä niitä vanhoja kommentteja, ni laitan tähän kaiken minkä muistan. Pääasiassa kloorailen valkoisia. Yks kaveri kerran klooras oliivinvihreät housut ja niistä tuli vaaleanpunaiset :D.

    Se mies on edellisestä työpaikasta, sieltä Aurorasta siis ;).

    VastaaPoista