Todellisia ongelmia kun ei pahemmin ole, niin ongelman voi saada aikaiseksi vaikka vaatteista. Fannilla on niin liikaa vaatetta, nyt päätin etten osta hetkeen ainuttakaan, varsinkaan mitään alejuttuja tai kirppislöytöjä vaan hetken mielijohteesta. Tarkkaan yritän nyt harkita mitä ostan, ja ostaa vaan ne joista oikein kovasti pidän. Meillä on seuraavankin koon vaatetta jo niin paljon, ettei varmaan ainuttakaan tarttis ostaa. Niinpä siis tänään jätimme väliin kirppistelyn, joka oli heti aamusta tarkoitus tehdä. Jonkinlainen tyhjennys tarttis neitokaisen vaatekaapille tehdä, karsia sieltä kaikki, jotka ei silmää miellytä, vaikka ne vielä neidin päälle mahtuisikin.
Koko huusholli on järkyttävän kaaoksen vallassa, vaan mielenkiintoa yhtään mihinkään epämieluisaan touhuun ei löydy. Voisin maata sängyssä varmaan koko päivän, olla koneella, neuloa ja lukea. Kiitos taas PMS:n, voisi melkein sanoa että elämänhalu on kateissa. Ja pahemmaks vaan tuntuu koko aika menevän. Ajoittain tunnen olevani hirviö. Äitin kanssa äskettäin asiasta puhuin, ja äiti kertoi että sillä ja mummolla on ollut ihan sama juttu. Great! Jostain aiemmin luin mielialalääkityksestä juurikin PMS oireisiin, täytyy varmana ottaa asia puheeks seuraavan kerran kun käy lääkätillä. Tätä kuitenkin kestää taas reilun viikon ja mä oon nyt jo tähän niin väsynyt. Kuitenkin helpottaa suuresti kun tietää mistä tää olo johtuu, ja että jossain vaiheessa tää taas hetkeksi loppuu kokonaan.
Kaksi päivää olen kulkenut bussilla, metrolla ja jalan. Keskiviikkona piti käydä vaihtamassa autoon talvirenkaat, mutta unohdin. Niinpä tietysti tuli lunta, enkä oo uskaltanu autolla liikkua. Eilen käytiin ostarilta hakemassa karkkipäivän namit ja kaupasta hakemassa jääkaappiin vähän täydennystä. Otin kameran matkaan, jotta saa räpsittyä muutaman lumikuvan, vaan kamera vilkutti akkumerkkiä heti kun laitoin sen päälle. Kaksi kuvaa ehdin räpsästä, ensimmäinen Fannin takaraivosta ja toinen "lumikinoksen" päällä, ei kovin onnistunut sekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti