Joka päivä vaikee päivä

Nyt vaan ahdistaa ja veettää ja mieli on maassa. Tätä on jatkunut jo monta päivää, tää on kamalaa. Mä oon tottunu jo liiaksi siihen, että oon koko aika hyvällä tuulella. Mutta tein jotain hurjaa eilen! Sen mistä olen ikuisuuden puhunut.

Suruun lahjoin itseäni. Raahasin eilen pitkän työ- ja hoitopäivän jälkeen kiukkusen lapseni itikseen ja hain kameran. Canon EOS 500D. Anttilan pimeät hinnat tarjouksena sai kameralaukun ja kirjan kaupan päälle. Hinta oli 499e. Hetken ilo ja onni!

Ilta menikin sitten räpsiessä. Tosin kameran kokoaminen oli jo niin vaivalloista, että teki mieli viedä takasin kauppaan. Koska manuaaliahan ei jaksais lukea. Ja vieläkin siitä jäi yksi ominaisuus puuttumaan, en saanut toimimaan.

Tänään on ystävän valmistujaiset. Joudutaan ikävä kyllä kulkea keskustan kautta, Stocka taas aletti muun muassa lasten kenkiä, joten täytyy kengät ainakin käydä kurkkaamassa. Ja Kappikseen pitäisi palauttaa liian isot välikausihousut.

Lauantaina lähdetään maalle ystävän luokse. Pitkästä aikaa. Jos mun auto ei siis hajoa, niinku se on tehnyt edellisellä kahdella kerralla kun on pitänyt samaiseen paikkaan lähteä. Ihana päästä täältä hetkeks pois. Ja siellä on paras seura.

Ja pääsen kuvaamaan vähän lisää! Aurinkoakin on luvattu, fantastic :). Ja siellä keskemmällä suomea pitäisi forecan mukaan olla lämpimpämpää. Sinne näytti vaan -12 astetta huomiselle ja tänne jotain -16. Jos uskaltautuis vaiks ulos.

Jo kirjoittamisen aikana tuli parempi mieli. Niinku kaikki sanookin, kyllä ne asiat suttaantuu. Ja kuulemma uusia juniakin tulee. Laiha lohtu vielä tässä vaiheessa.

-Mari