maanantai 16. elokuuta 2010

Päläpälä

Käy vähän raskaaks tää. Fannin suu käy ihan koko aika. Päläpälä sitä, päläpälä tätä. Äiti pääsee sitten töihin renotutumaan. Jaksaa oikein isolla intrestillä kuunnella potilaiden juttuja, kun on vaan joku muu kun toi pieni päläpälä puhumassa. En tajua miten tota asiaa voikin riittää noin paljon. Ja kun sitä omaa aikaa ei ole iltaisinkaan, käydään nukkumaan joka ilta samaan aikaan. Fanni vetelee päiväkodissa nokoset, joten iltaisin äitiä nukuttaa eka. Mitään omia leikkejäkään neitokainen ei juuri ole viime päivinä harjoittanut. Se vaan tykkää olla äitin seurassa ja sanoa päläpälä.

Ehkä mä kymmenen vuoden päästä kaipaan sen pälätystä. Pitäis osata nauttia siitä nyt :).

-Mari

2 kommenttia:

  1. Tiedän tunteen, meilläkin asuu välillä pieni Päläpälä! :-D
    Joskus sitä yrittää ignoorata ja olla vaan vastaamatta, mutta ei auta - tahti ja jankutus sen kuin kasvaa. Aargh!

    Ja ihan takuuvarmasti me kaivataan sitä pälätystä kymmenen vuoden kuluttua! Sanois edes joskus jotain! :-D

    VastaaPoista
  2. Mä oon kanssa yrittänyt olla huomioimatta, mut ei se mitään auta :D. Välillä sit on jo pakko nätisti sanoa, et nyt oikeesti hetki hiljaa tai vähäks aikaa omaan huoneeseen leikkimään.

    VastaaPoista