Fanni on enemmän semmonen toiminnan tyttö, ei yleensä kauheesti mieti mitään elämän viisauksia. Mutta nyt on kyllä selkeesti joku pohdiskelun aikakausi meneillään. Ja äiti on kovilla. Kuinka vaikeaa onkaan selittää milloin oli eilen, siis no eilen tietty. Tai niinku ennen tätä päivää.
Kaupassa tuli taas aikamoinen neronleimaus. Kassan vieressähän on ne karkit, niitä 2-3 vuotiaita varten, et ne sais raivarit ku ne ei saa niitä. 5-vuotiaspa ei vedä raivoja. Se yrittää neuvotella. Ottaa suklaapatukan käteen ja sanoo "äiti saanks mä tän, tässä on maitoa, tää on terveellistä". Hyvä yritys, mutta ei onnistunu, äiti ei ostanu.
Kotona sitten pohdiskeltiin nokkoskeittoa. Kuinka sitä voi syödä, ku ne lehdethän polttaa? Tai miten ihmeessä ne nokkoset edes saadaa kerättyä, kun nehän polttaa käsiä jo siinä vaiheessa. Mä tuskin ton ikäsenä edes tiesin, että semmosta ruokaa kun nokkoskeitto on edes olemassa.
Tämmösiä ajatelmia 5-vuotiaan suusta.
-Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti