Tunnen olevani työleirillä. Viikonloppuna en pahemmin siivoillut, perjantaina keräilin siellä täällä lojuneet tavarat oikeille paikoilleen. Yleensä viikkosiivous hoidetaan lauantaina tai sunnuntaina, nyt ei vaan huvittanut. Olis vaan pitänyt ponnistella ja siivota, neitokaisenkin huone oli vielä perjantaina siisti, vaan eipä ole enää.
Aamulla nukuttiin pienesti pommiin. Ekan kerran kun kello soi, siirsin sitä vartin eteenpäin. Toistamiseen kellon soidessa painoin torkkua ja ajattelin, että pakko nousta kun puhelin torkuttaa. Vaan eipä torkuttanut, olin painellut jotain muutakin, eikä koko puhelin soinut! Heräsin ulkoa kantautuvan oksasilppurin ääneen (kerrankin osasin olla kiitollinen siitä, että touhuavat moista seitsemän jälkeen!). Parikymmentä minuuttia pitkäksi oltiin onneksi vaan nukuttu. Mä en nuku oikeestaan koskaan pommiin, ja tänään sitten nukuttiin kun Fannilla oli päiväkodissa retkipäivä ja lähtö heti aamusta. Melko pikainen aamupala oli, jugurttia pari hörppyä kotona ja leivän kanssa ulos. Ehdittiin kuitenkin sitten ihan hyvin päiväkodille.
Kävelin 40 minuutin lenkin metsässä auringon paistaessa, luksusta! Harkitsin jo vakaasti, että otan nappikuulokkeet korvista ja kuuntelen musiikin sijasta lintujen laulua, mutta en mä ehkä vielä niin vanha ole ;). Rakastan kyllä tota metsää, vaikka osin se on jo pilattu (Ylläshalli, ym. muu sälä, jota sinne on tullut). Kymmenen vuotta sitten siellä suunnistaessa varmaan vihasin koko metsää, toista se on nykyisin. Iän kartuttua sitä on oppinut arvostamaan luontoa, ja haaveilen kävellessä jopa suunnistamisesta! Kai musta on kuitenkin vähän vanha sitten tullut :). Pientä ikäkriisiä havaittavissa.
Mutta työleiriin. Suunnittelin niin tiiviin ohjelman tälle päivälle, siivouksen ja anatomian luvun merkeissä, että alkaa jo melkein ahdistaa kun ei hetkeäkään ennätä vaan istua. Ja tulin taas tulokseen, että nyt mä oon kotona, ni ei tarvii niin tiukkaan koko aika ottaa. Ehtii sitä siivota myöhemminkin. Kumma juttu etten ikinä saa mitään aikaseksi kun muhun on asennettu joku laiskamato-ohjelma. Jos nyt vaan tarttuisi imurin varteen ja pikaseen huiskisi nämä vähät neliöt puhtaiksi. Jos nyt vaan käsiltäni kykenen (kävin eilen pumppaamassa rautaa ja on VÄHÄN kädet kipeinä).
-Mari
Teillä oli siis räjähtävä alku päivään! :-D
VastaaPoistaNuo pommiin nukkumiset on kyllä tosi ahdistavia, itsellä menee sittn koko päivä jotenkin sekaisin.
Taitaa sama lorvikatarri vaivata meikäläistäkin, ei vaan saa tehtyä mitään... Ja sitä paitsi, pari asiaa kun siirtää paikalleen niin neiti on sillä välin ehtinyt siirtää viittä muuta.
Ootko pitkään asustellut näillä kulmilla, meinaan jos vuosia sitten täällä olet koululikkana suunnistellut?
VastaaPoistaKyllähän tuo metsä on ihana, samoja polkuja taidetaan kulkea.
Onhan se vähän piloille kyllä mennyt, juurikin tuon rakentamisen vuoksi. Viikolla sauvakävelin pitkästä aikaa koko metsän ympäri ja voi järkytys miten paljon oli metsää kaadettu sieltä lahdentien puolelta!!!
Mude: Olen Kontulan puolella Keinutiellä asustellut koko lapsuuteni. Viitisen vuotta asuin muualla ja nyt asustellaan ihan Kivikon ja Kurkimäen rajalla, enempi kait kuitenkin Kurkimäen puolella.
VastaaPoistaKymmenen vuotta sitten kun yläasteella suunnistettiin, niin metsää oli ihan siellä YTV:n jätelaitoksen ympärilläkin, mutta toista on nyt. Tosi surullista. Muistan kyllä hatarasti ajat kun koko Kivikkoa ei ollut, takapihaltamme alkoi metsä, joka päättyi jonnekin kehä ykköseen ja lahden motariin.