Hyi hiisi, nytköhän se meille sitten tulee? Oksennustautia (ja NOROA), on ollu niin paljon siellä, täällä ja tuolla, että olenpa jo odottanut koska olis meidän vuoro. Kummastuttaa vaan se, että mä olen se joka on ollut pahoinvoiva, yleensä ne pöpöset kulkeutuu Fannin kautta huusholliin. Niinpä elättelen toivoa, että tää olis nyt vaan ruoasta tai jotain muuta.
Tänään on ahkeraan tehty opparia. Hiljalleen alkais diaesitys ja jo itse työkin olemaan valmis. Valmistuminen se vaan lähenee. Samoin myös kesä! Ja aina vaan olen ilman töitä. Oon nyt päättänyt etten suurempia asiasta stressaile. Tietysti haen kaikkii mahdollisiin paikkoihin ja pikkuhiljaa myös mahdottomiin, mutta ei se stressailu työnsaantia millään tavalla edistä.
Nyt hyvin pienet torkut ja Fannia hakemaan tarhasta.
-Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti