Se siitä lakosta sitten :)

Menin tänään kirppikselle ja nyt sai lakko riittää! Niin paljon kaikkea kivaa oli tarjolla, etten voinut jättää ostamatta.

Ihana ruskea neulehuppari, tää oli rakkautta ensi silmäyksellä :D. Entuudestaan tuntematon merkki, 80% villaa. Maksoi 5e, hinnan takia mietin pitkään otanko vai jätänkö, en sitten voinut jättää. Saa nähdä suostuuko prinsessainen pukemaan tätä päälleen. Uhkailu, kiristys, lahjonta ;).

H&M:ää farkkuhame ja caprit. Farkkuhame edestä ihan tavallinen. Nää caprit on tosi kivoja, ens kesäksi on näiden lisäksi pinkit ja ruskeat. Farkkuhame 2,5e ja caprit 1e.

Kevääksi päiväkotiin/ pihalle vuorelliset Minni-sammarit. Polvista jo haalistuneet, ei kuitenkaan luonnossa noin pahasti kuin kuvassa. Polvienhaalistuminen ei pihaleikeissä haittaa mitään. Hinta 1,5e.

Löydöistä ehkä parhain. Ehjä, tosin huputon, Reimatec talvitakki kevään lämpeneviin ilmoihin (jo melko ohueksi pesty) 5e. Nyt lähtee meiltä aiemmin kirppikseltä ostettu koon pienempi vaaleanpunainen saman merkin takki kirppikselle.

Että tämmöstä tänään. Näiden jälkeen alkoi viikonloppu superhyvillä mielin. Nyt vaan kirppiskärpänen puras, tekis mieli lähteä enemmänkin pyörimään. Vaan täytyy nyt yrittää pitää kuitenkin hallinnassa tää shoppailu :).

-Mari

Tuskien taival

Tuntuu taas että oon niin hukassa tän elämän kanssa..

..että ehkä parempi mennä nukkumaan.

O-o-odottelua

Nimittäin oksennustaudin odottelua. Fanni oli eilen tarhakaverilla leikkimässä (ekaa kertaa!). Tänään sitten oltiin tämän tarhakaverin äidin kanssa hakemassa lapsia ja tämä äiti kertoi että heidän nuorin oli jo haettu, koska oli alkanut oksentamaan tarhassa päivän aikana. Kuulemma päiväkodin lapsista lähes puolet vastataudissa. Kesto noin neljä päivää, nostaa 40 asteen kuumeen ja kiertää koko perheen.

Ennakoin ja haettiin elimistön nestetasapainoa ylläpitävää jauhetta apteekista jo valmiiks, kuin myös gefilus-mehua kaupasta. Jos nyt ei vaikka tulis kun on varauduttu? Yhdelle kaverille jo sanoin että kait se olis meidän vuoro nyt saada se tauti. Tämän kaverin perheessä on oksennustauti vieraillut jo kahdesti tämän vuoden puolelle. Mun äiti, isä, veli ja isovanhemmat ovat myöskin vasta sairastaneet mahataudin.

Mutta jos on tullakseen, niin tulis nyt! Eikä sitten ens viikolla kun Fannilla on sovittu kyläily mummolaan. Samoin mulla olis maanantaina meno synnärille päiväksi tutustumaan, joten toivon todella että se joko tulee ennen sitä tai sitten ei ollenkaan, en halua elää epätietoisuudessa, etten vaan tartuta niitä pikkuruisia siellä. Ei auta muu kuin odottaa mitä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään.

-Mari

Haaveilua

Aina toisinaan löydän itseni asuntoja katselemasta, koko aika useammin ja useammin. Tää pieni opiskelijaloukku alkaa jo ahdistamaan ja kova kiirus olis päästä tästä pois. Eniten avoinna on se, mihin haluan tästä muuttaa. Helsingistä olen keksinyt yhden paikan, johon tahtoisin. Marjaniemi, mutta aivan liian kallista. Kuten kyllä kaikki muutkin mun asuntohaaveista. Mutta haaveillahan saa aina. Toteutuksesta ei puutu oikeestaan muuta kuin se rikas mies ;).

Vantaalla olisi myös muutama miellyttävä paikka, molemmat oikeestaan niitä, joissa mun vanhemmat nyt asuvat, Vaarala ja Kartanonkoski, molemmat vähän rauhallisempia alueita. Ja seuraavan alueen ehdoton vaatimus on että alue on rauhallista. Toisaalta haaveilen pidemmälle lähdöstä, Tuusula kiehtois jossain määrin, ehkä myös Keravalta kävis ne sivummalla olevat alueet. Sipoo olis kiva, mutta kaksikielisyys mietityttää, kuinka on päiväkodit ja koulut, eikä mun kielitaidolla pystyisi töitäkään tekemään siellä. Eihän se sanottua ole että sais työpaikan samasta kunnasta, mutta siitäkin on hyvä haaveilla. Usein mielessä on myös lähtö täysin uusiin maisemiin, Lahti, Pori, kaikennäköstä on mielessä vilahdellut. Kuitenkin tämän maan rajojen sisäpuolelle muutetaan.

Välillä sitten iskee kauhea haikeus kun tässä lähistöllä kävelen. Oon viihtynyt niin hyvin just tässä, tää on ollut paras paikka missä oon ikinä asunut, sijainniltaan siis. Julkiset kulkee joka suuntaan, metroasemalle kävelee 10 min., kehä 1 on vieressä. Vaikkakin ollaan ihan vilkkaiden ja rauhattomien alueiden naapurina, niin meidän ympärillä on ollut ihan tarpeeksi rauhallista. Urheilukenttä on ihan vieressä, sen takana ala-aste, jossa olen peruskoulun luokat 1-6 käynyt. Tuttu metsä, tutut hiihtoladut. Ihanat leikkipuistot, joissa kesäisin ilmainen ruokailu. Voinko mä ikinä lähteä pois täältä? Kait se eteenpäin on kuitenkin jossain vaiheessa mentävä.

Vastavalmistuneena on turha haaveilla vakituisesta työpaikasta, joten asuntolainan voi unohtaa, isukki tietysti lupasi tulla takaajaksi, mutta en taida yksin uskaltaa niin isoa lainaa ottaa, jotta asunnon sillä heti ostaisin. Viikonloppuna vielä oli kivat kämpät Vaaralasta ja Kartanonkoskelta katottuna, vaan molemmat ovat menneet! Taitaa kauppa käydä hyvin. Voi kun jo itekin sais ostaa oman. Ja pääsis sisustamaan. Oih ja voih. Ei auta muu kuin jatkaa haaveilua.

-Mari

Kuvasia

Muutama kuva viime päiviltä.

Pullien leivontaa viikonlopulta. Hän rakastaa näitä prinsessaisia pitsiröyhelöhamosia, joita on tämä vaaleanpunainen h&m:ltä ja tumma lila lindexiltä.

Tyylilyylin leikit tältä illalta. Tää äiti rakastaa noita ruutuhousuja, jotka ei neitokaiselle kelpaa näköjään kuin leikkeihin, murr. Housut on kokoa 104cm (viimeiset kaapissa tätä kokoa), ja toivon kovasti etteivät jää pieneksi ennen kesää.

-Mari

Kun asiat eivät pysy päässä

Mulla on tosi huono muisti. Unohdan aina ja kaiken. Normaaliolosuhteissakin. Nyt näin harjoittelun aikaan kun tulee rutkasti uutta omaksuttavaa jatkuvasti, on muisti vielä normaalia heikommilla kantimilla. Mikään ei pysy päässä, puhun höpöjä. Sanat menee jatkuvasti sekaisin. Välillä huolestuttaa että onko kaikki hyvin, vai onko oikeesti jotain neurologista häikkää. Ja tieto lisää tuskaa tässä asiassa.

Jos kirjoitan sataan paikkaan nämä asiat ylös, niin muistanhan ne?

- Fanni menee huomenna tarhakaverille leikkimään, ottavat Fannin tarhalta kyytiin, eli pitää muistaa aamulla ilmoittaa asiasta myös pk:n henkilökunnalle, sekä iltapäivästä muistaa ettei mene hakemaan neitokaista päiväkodista

- Torstaina on päiväkodissa luistelua, ne luistimet on muistettava viedä tarhalle (onneksi ne on autossa, joten ehkä Fanni muistuttaa viimeistään torstaina että tänään oli luistelua?)

- Maanantaina menen koulun/neuvolan sijasta synnärille päiväksi tutustumaan (kuuluu siis harjoitteluun), eli pitää muistaa tällä viikolla ilmoittaa asiasta ohjaajalle, sekä ma aamuna mennä sinne synnärille, eikä normaaliin harjoittelupaikkaan.

Kirjoitan nämä kaikki asiat kalenteriin ylös, mutta eipä se auta, jos en muista vilaista kalenteria edellisenä iltana. Jos tää muistamattomuus jatkuu vielä harjoittelun jälkeen, niin menen lääkäriin. Alkaa olee jo semmonen fiilis että mua pidetään siellä kohta psyykkisesti sairaana, milloin on selkäkipuja, milloin taas päänsäryt, ja nyt tämäkin vielä. Hip hei :).

-Mari

Harjoittelua harjoittelua

Tänään siis toinen neuvola (+koulu), uusi ohjaaja ja uudet kujeet. Viihdyin! Yhden veranpaineen mittasin ja lisäksi stixasin yhden pissan, muuta en tehnytkään, kovasti jouduin kyllä tekee töitä että pysyin hereillä. Esitin aamusta pyynnön että voisin vaan katella etten tartuta ketään. Lämpöä ei eilisen aamun jälkeen ollut, ja nyt alkaa hengityskin jo kulkemaan.

Tänään oltiin koko päivä neuvolassa, huomenna koko päivä koululla ja aamusta heti OHR (oppilashuoltoryhmä). Ne on ihan parhautta, supermielenkiinoisia, vaikka meinaanki alkaa aina itkee niissä xD. Oon ehkä vähän liian herkkis. On se vaan hurjaa kuunnella niiden lasten taustoja, yleensä ne kaikki ongelmat on sieltä kotoa lähtöisin.

On ihan hurjaa kuinka voi kahden eri alueen neuvoloiden väestöt olla niin erilaisia. Vähän kärjistetysti: edellisessä oli ne kaikinpuolin hyvinvoivat, kauniit, hoikat ja fiksut, ja nykyisessä on ne ongelmatapaukset, nuoret äidit, huumeäidit, ei-niin-fiksut-äidit, ym. Toisaalta on niin opettavaista olla tekemisissä niiden huonompiosaistenkin asiakkaiden kanssa.

Nyt illasta meillä kävi yksi ystävä poikiensa kanssa kylässä. Tehtiin laskiaspullia Fannin kanssa eilen ja oli pakko kutsua joku meidän kanssa tuhoomaan niitä. Ja tietty nää tuli heti kun herkuilla houkuteltiin ;). Olipa taas kulunu kyllä aikaa kun edellisen kerran oltiin nähty, joten jo oli aikakin nähdä. Alkuun hetki ulkoitiin ja sen jälkeen herkuteltiin.

-Mari