tiistai 2. helmikuuta 2010

Tyyntä myrksyn edellä

Viikonloppu oli Fannin taholta yhtä sotkua. Torstaina harrastin viikkoimurointia. Lauantaina Fanni kiipeili kirjoituspöydän päällä ja pudotti kaksi kasvia sieltä alas. Toinen kasvi oli maljakossa, jossa oli monta desiä vettä ja toinen ihan perus ruukkukasvi. Niinpä siivoiltiin sitten vettä, multaa ja multamössöä kirjoituspöydältä ja lattioilta, sekä kuivateltiin alla olleita puhtaita pyykkejä, jotta saadaan ne uusiksi pyykkikoriin.

Sunnuntaina neitokainen oli saanut oikein älynväläyksen, eihän nyt liian puhdasta saa olla! Oli sitten tyttö päättänyt murustella ison köntin kuivunutta muovailuvahaa pitkin huoneen lattiaa. Allekirjoittaneella meinas leikata tässä vaiheessa kiinni. Mä aina silloin tällöin erehdyn haaveilemaan niistä mahdollisista lisälapsista. Mutta viimepäivät on tehokkaasti karistanut vauvakuumeen kaikki rippeet johonkin toiseen osoitteeseen.

Tässä muutama tilannekuva:





Muuten viikonloppu meni yllättävänkin sulassa sovussa, haliteltiin ja syliteltiin paljon.

Eilen Fanni oli Maisa-mummilla hoidossa, ei tarvinnut mennä päiväkotiin. Mulla on päivät harjoittelussa menny samaan tyyliin kun viime viikko, mä teen työt ja terkka hengaa jossain muualla. Ärsyttää suunnattomasti, mutta enää kaksi päivää, pakko jaksaa. Perjantaina meen tekemään seksologian tentin, joten skippaan koko harjoittelupäivän.

Tänään hoitopäivän jälkeen neitokainen oli itse enkeliprinsessakilttimys. Söi ruoan kokonaan, ja vei jopa likaiset astiat tiskipöydälle ilman pyyntöä. Oli oikein nätisti kaikinpuolin. Illalla sitten repes raivo. Mä oon aina luullu että se uhmaikä on 3-vuotiaana, mutta väitän kyllä että nää nykyajan raivot on pahempia ku koskaan aiemmin. Ikinä aiemmin ei oo tämmösiä raivoja vetänyt hän. Mutta kait tää taas on joku vaihe. Tuntuu vaan että koko aika on joku vaihe päällä.

Sometimes it´s hard to be a mom. TJSP ;).

sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Kuvia

Fannilla on oma kamera, mun vanha Canonin IXUS 40, josta ilmeiseti hajosi salama aikoinaan ja näin neitokainen sai sen käyttöönsä. Viime päivinä hän on taas kovasti kuvannut, mutta myös vanhoja kuvia oli kamerassa. Osa kuvista on ihan mössöä, osa taas yllättävänkin selkeitä, mietin ettei kameran vika olisi sittenkin asetuksissa? En itse näistä vaan mitään ymmärrä. Tässä satoa:

Keittiön työtasolla istuen, kuminauha kaulassa. Ihana tyttö, ihana kuva <3.

Ilopilleri.

Kotia lapsen korkeudelta.

Kovin tummaa.

Pooni (baby born) ja Viivi vaunuilemassa :).

Lisää kotia.

Fanni ja äiti.

Söpönen.

Meillä asuu vähän pimeä, mutta iloinen äiti...

...ja aivan yhtä pimeä, mutta äitiäkin vielä iloisempi tyttö.

-Mari

lauantai 30. tammikuuta 2010

Disney On Ice



Neitokainen lähti mummon, kummitädin ja kummitädin toisen kummilapsen kanssa Hartwall Areenalle katsomaan jääshowta. Kummitäti on aiemmin vienyt Fannin Pariisiin Disneylandiin, joten Minni ja Mikki on POP. Niinpä jääshowta on odotettu kovasti. Tämä oli kummitädin joululahja kummilapsille, tavarapaljouden vuoksi tämmöset lahjat on mahtavia.

Mun oli tarkoitus vihdoin ja viimein mennä hiihtämään nyt kun olen saanut sukset ja sauvat jo kotiin (sukset oli mökillä, sauvat isillä ja monot äidillä), äitin piti vielä monot tuoda tänään kun tuli Fannia hakemaan, mutta taitaa mummolla alkaa jo dementia painaa kun unohti ne kotiin. Ja mä kun niin odotin pääseväni hiihtämään :/. Saattaa mennä taas pitkä aika ennen kun on omaa aikaa tällein että olis tilaisuus.

-Mari

perjantai 29. tammikuuta 2010

Vielä vähän lisää jauhantaa välikausivaatteista

Nyt jo kuviakin. Hurjasti joutu lahjomaan, jotta saatiin kaikki kuvat otettua. Kuvaukset vaati neljä tikkaria ja hetkellisen luvan sängyllä hyppimiseen :D.

Jonathan takki 98cm ja Jonathan housut 110cm (takki kevät -07 mallistosta kait ja housut kevät -09). Mä ehkä kestän ton takin ja housujen ruskean sävyeron :).

Kirppikseltä ostetut H&M:n takki ja housut 116cm (takki 1e tahrojen takia, housut 3e).

Bamse fleecevuorellinen sadetakki ja -housut 116cm (Lindexiltä -50%, eli jotain vajaat 30e yhteensä). Näihin neitokainen kyllä hukkuu vielä, jospa sitten syksyllä olisivat sopivat.

H&M:n tosi ohut sadepuku 110cm (ei kuitenkaan perinteistä sadevaatekangasta). Tämä on viime vuodelta ja oli ihan huippu pikkureissuilla, esim. suomenlinnaan, lintsille, ym. Menee tosi pieneen tilaan, pitää jonkin verran vettä ja suojaa tuulelta. Väri nyt tietysti on aika synkkä, mutta ehkä se kestetään.

Tähti Jonathan takki ja housut 110cm. Tuntuu että hän hukkuu näihin. Joten nämäkin vasta sitten syksyllä käyttöön.

Tää on ihan mun lempparitakki, tosi nätti, viime keväältä, H&M:ltä 110cm. Housut Reimatec 110cm (kirppikseltä 5e).

Lassien takki ja housut 116cm kirppikseltä (8e, mitenhän ikinä oon niin paljon maksanu?). Näihin hän myöskin hukkuu, enkä niin kovasti tykkää, joten taidan kiikuttaa kirppikselle.

Oliivinvihreä takki 116cm, H&M:n alesta 9e. Fanni heti ilmoitti että tää on ruma takki.

Vaaleanpunainen takki 116cm, kirppikseltä 6e (kotona vasta huomasin reiän kauluksessa, täytyy yrittää ommella siististi kiinni). Tähän ihastuin todella nyt kun Fanni sovitti päälle.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä tekonahkatakki 110cm, jota Fanni vihaa ja äiti rakastaa :D.

-Mari

torstai 28. tammikuuta 2010

HUPS.

Taas tuli osoitettua että lakko oli enemmän kun paikallaan.

Pengoin kaikki välikausivermeet kaapista esille. Saldona 7 x takki + housut, 3 siistimpää takkia, 3 fleecetakkia, lisäksi normaalit sadevaatteet (sadetakkeja 2, kurahousuja 1). Ticketin baggiet 104cm ja 110cm, joista siis fleecet irroittamalla saa sopivan haalarin 0 asteesta + 10 asteeseen.

On taas vähän niinku mopo karannut käsistä jossain vaiheessa näiden kanssa.

Aika tylsiä juttuja meillä on, mutta kuvia tylsistä ehkä viikonloppuna, jos nyt ikinä saan aikaseks.

-Mari

Tekis kovasti mieli neuloa jotain.

Oi miksi, oi miksi en eilen ostanut puuvillalankaa, vaikka pitkään tuumailin ja mietin lankahyllyillä. Oli ihanaa kirkkaan vihreää ja kirkkaan pinkkiä, kirkkaan pinkkiä tai hailakampaa pinkkiä taitaa tulla meille. Yllätyspyllätys vihreä ei jostain syystä ollut prinsessaisen mieleen.

Meidän kevään varustus tulee olemaan todennäköisesti varsin mielenkiintoinen. Taitaa olla parit reimatecin housut ja jonathanin takit, sekä lisäksi jotain muuta sekalaista takkia ja housua. Haalarina toimii ticketin baggie ilman fleeceä kylmemmillä ilmoilla, muuten mennään takilla ja housuilla.

Hupaisaa tässä on noi jonathanin takit. Nimittäin, vaaleanpunainen-ruskea takki on ollut käytössä jo kesästä 2008, ja mahtuu aina vaan. Tämmösiä takkeja meille lisää, jotka menee kolme vuotta! Koko on 98cm. Toinen Jonathanin takki (vihreä) on 110cm ja neitonen varmaan hukkuu siihen. Tosin tuskin suostuu edes käyttämään, koska värihän on väärä.

Jos mä ikinä saan enää lapsia, niin haluan ehdottomasti pojan, ne tuskin on niin kiinnostuneita siitä mitä äiti niiden päälle pukee.

-Mari

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Liian rankkaa

Mä oon tainnu viime päivinä keskittyä vaan valittamiseen, mutta jatketaan samalla linjalla kun vauhtiin on päästy.

Mä oon niin rikki, poikki, katki, puhki kun vaan saattaa ihminen olla. Tai ehken kuitenkaan ihan niin pahasti, mutta melkein. Väsyttää (niinku aina), ja selkä on taas jotain ihan järkyttävää. Koko ilta meni Fannin kanssa vääntäessä, eiks tää vääntäminenkin vois jo loppua?!

Ja mulla on työstressi. Mä en oo hemmetti edes palkallisessa työssä, ja mulla on stressi! Tän ei tosiaan kuuluis ehkä mennä ihan näin. Tänään tuli yks terkka (ei mun oma ohjaaja siis) kysymään että voisinko vetää huomenna aamupäivästä äitiysneuvolalääkärin terkkaosuudet, ja tyhmänä lupauduin. Vasta nyt illasta aloin miettimään näitä vastuukysymyksiä. Okei, tietty ne menee lääkärin luokse mun jälkeen, mutta silti.

Ja mun ohjaajaa selkeesti otti päähän kun sanoin hoitavani sen lääkärihomman. Ilmeisesti sitä ottaa päähän etten oo tekemässä sen töitä. Raivostuttavaa, taas kerran. Tänään aamusta otin yksin vastaan kaksi raskaana olevaa, ekakerran kävijää. Ohjaaja tuli aina lopusta mukaan kun oli verinäytteiden oton aika. Ja kysyin muutamat kysymykset mitä en ite tienny.

Nyt Tehy loppuun ja nukkumaan, huomenna on taas muistettava liikaa asioita, tulee hurjan raskas aamupäivä. Mitähän ikinä mun töihinmenosta tulee? :O

-Mari