Mä oon tainnu viime päivinä keskittyä vaan valittamiseen, mutta jatketaan samalla linjalla kun vauhtiin on päästy.
Mä oon niin rikki, poikki, katki, puhki kun vaan saattaa ihminen olla. Tai ehken kuitenkaan ihan niin pahasti, mutta melkein. Väsyttää (niinku aina), ja selkä on taas jotain ihan järkyttävää. Koko ilta meni Fannin kanssa vääntäessä, eiks tää vääntäminenkin vois jo loppua?!
Ja mulla on työstressi. Mä en oo hemmetti edes palkallisessa työssä, ja mulla on stressi! Tän ei tosiaan kuuluis ehkä mennä ihan näin. Tänään tuli yks terkka (ei mun oma ohjaaja siis) kysymään että voisinko vetää huomenna aamupäivästä äitiysneuvolalääkärin terkkaosuudet, ja tyhmänä lupauduin. Vasta nyt illasta aloin miettimään näitä vastuukysymyksiä. Okei, tietty ne menee lääkärin luokse mun jälkeen, mutta silti.
Ja mun ohjaajaa selkeesti otti päähän kun sanoin hoitavani sen lääkärihomman. Ilmeisesti sitä ottaa päähän etten oo tekemässä sen töitä. Raivostuttavaa, taas kerran. Tänään aamusta otin yksin vastaan kaksi raskaana olevaa, ekakerran kävijää. Ohjaaja tuli aina lopusta mukaan kun oli verinäytteiden oton aika. Ja kysyin muutamat kysymykset mitä en ite tienny.
Nyt Tehy loppuun ja nukkumaan, huomenna on taas muistettava liikaa asioita, tulee hurjan raskas aamupäivä. Mitähän ikinä mun töihinmenosta tulee? :O
-Mari
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
tiistai 26. tammikuuta 2010
Tukholmasta shopattua
Kauppakengät, n. 8e. 
Barbababa paita (n.4e) ja mekko (n.5e) Åhlensilta. Nää on kivoja kun tuskin tulee muilla vastaan ja Fannikin tykkää.
Esprit fleecehuppari n. 14e Åhlensilta, väri haalistuu hurjasti kuvassa. Huppari on kokoa 116/122cm :O.
H&M:ltä Rolling Stones huppari kevääksi ja kesäksi. Veikkaan että kolahtaa neitiin ton kuvan takia. Hintaa oli vaan n.5e, tuskin olisin ostanut jos olisi ollut kalliimpi.
Lisäksi ostin Lindexiltä oliivinvihreät trikoolegginsit, jotka makso huimat 2 euroa. Laivalta tuliaisina toin muumi-karkkilaatikon ja kaksi pientä Dublo-pakettia, joissa oli pääasiassa eläimiä.
Nyt ostolakkoon suhtautuminen on taas hankalampaa. Toisaalta, rahaa ei ole, joten on hyvä olla ostelematta. Muiden blogeissa näkyy vaan kovin houkuttelevia juttuja, muun muassa viikin prisman -70% goret ja lindexin fix-rukkaset. Ja ne Cupcaken takit, ne on iiiiihania. Täytyy vaan toivoa et alet loppuis pian, niin vähän edes helpottais :).
-Mari
Barbababa paita (n.4e) ja mekko (n.5e) Åhlensilta. Nää on kivoja kun tuskin tulee muilla vastaan ja Fannikin tykkää.
Esprit fleecehuppari n. 14e Åhlensilta, väri haalistuu hurjasti kuvassa. Huppari on kokoa 116/122cm :O.
H&M:ltä Rolling Stones huppari kevääksi ja kesäksi. Veikkaan että kolahtaa neitiin ton kuvan takia. Hintaa oli vaan n.5e, tuskin olisin ostanut jos olisi ollut kalliimpi.
Lisäksi ostin Lindexiltä oliivinvihreät trikoolegginsit, jotka makso huimat 2 euroa. Laivalta tuliaisina toin muumi-karkkilaatikon ja kaksi pientä Dublo-pakettia, joissa oli pääasiassa eläimiä.
Nyt ostolakkoon suhtautuminen on taas hankalampaa. Toisaalta, rahaa ei ole, joten on hyvä olla ostelematta. Muiden blogeissa näkyy vaan kovin houkuttelevia juttuja, muun muassa viikin prisman -70% goret ja lindexin fix-rukkaset. Ja ne Cupcaken takit, ne on iiiiihania. Täytyy vaan toivoa et alet loppuis pian, niin vähän edes helpottais :).
-Mari
Ahdistus
Kaikki tuntuu taas niin ylivoimaiselta, liian raskaalta.
Viikonloppu meni Tukholmassa, ehkäpä tää väsymys johtuu siitä, ettei tullut levättyä, löysäiltyä vaan kotona. Joitakin ostoksia tein Fannille (siis lakkohan koski vaan suomen kaupoissa ja netissä shoppailua :p). Rahaa meni kuitenkin kohtuullisesti, vaan noin 50e, joten ihan totaalisesti ei ainakaan mopo karannut käsistä. Keskityin siihen että teen halpoja ostoksia, ja siinä ihan kohtuu hyvin onnistuinkin. Yritän blogata ostoksista myöhemmin, kunhan saan voimaa näpätä kuvat niistä.
Harjoittelu on ihan perseestä. Kuvio menee just niin että mun pitää hoitaa kaikki työt, en uskonut sen ihan vielä tässä vaiheessa menevän niin, vaan niin se vaan menee. Vauvojen kanssa saan armoa, koska sanoin että koen olevani tosi epävarma niiden kanssa. Eniten hirvittää ne vanhempien esittämät kysymykset, harvoin mä niihin osaan vastata. Ne koskee pääasiassa niitä käytännön asioita. Mittaukset ja LENEt kyllä sujuu. Ja lasten rokottaminen on niin ikävää. Eilen juttelin koulukaverin kanssa, ja sano että sillä on ollu tosi rentoa. Onneks enää kaks viikkoa ja meillä on vaihto, pääsen sinne missä se koulukaveri on nyt, ja mikä parasta, se tuleva ohjaaja tekee neuvolan lisäksi kouluterveydenhuoltoa, ihan huippua siis! Siitä mä tykkään. Nyt kaks viikkoa pitäis vaan hujahtaa ohi.
Ja sitten on noi murheentuoja isovanhemmat. On järkkyä katsoa noita omia vanhempia, kuinka molemmat on eron jäljiltä niin sekaisin. Se on jotenkin hassua, koska ite on kokenu aiemmin noi jutut. Ja nyt näkee ne niinku ulkopuolisen silmin. Mutta kun kyseessä on omat vanhemmat, niin se on ahdistavaa. Tänään mennään syömään isin ja Fannin kanssa, pappa betalar ;). Ei vaan, on kiva että isi kovasti pitää yhteyttä ja pyytää meitä syömään ja on auttanu ihan hurjasti mua taas Fannin kanssa. Hakenu hoidosta ja ollu sen kanssa kun mulla on ollut pitkät päivät.
Ja sitten toinen mummi, silläkin riskillä että tätä lukee, ilmeisesti nyt suuttu sitten kun mulle ei sopinut että Fanni menee sunnuntaina sinne (Fanni siis oli viikonlopun hoidossa kun mä olin Tukholmassa), ja taas olis pitäny hoitoon viedä. Oli kuitenkin kolmas viikonloppu peräkkäin kun olin menossa ja Fanni jossain hoidossa (äitihän jo haukku mut ihan lyttyyn ja tyyliin että Fannista tulee huumeiden käyttäjä, koska kukaan ei sitä rakasta) Jep jep. No nyt sitten yks vielä ilmeisesti suuttu, koska hänen tahtoaan ei toteutettu. Eiköhän se kuitenkin ole niin että mä ensisijaisesti päätän siitä missä mun lapsi on, ja mikä sille on parasta.
Harmittaa että tää elämä on nyt jotenkin näin levällään. Mulla näitä harjoittelupäiviä kun joudun olemaan kuuteen saakka. Uusintatentti on tulossa, joka vie taas yhden illan. Sen jälkeen alkaa naistentautien iltaluennot ja niitäkin on vaikka kuinka monta iltaa. Kolmen viikon päästä olis yhtien kavereiden keikka, mutta varmaan pakko jättää väliin. Tää jatkuva juokseminen uuvuttaa ihan totaalisesti. Lisäksi raha-asiat mietityttää, kuinka hitossa sitä pärjää kesään saakka. Unohdin eilen uusia koulun kirjaston kirjat ja niistä räpsähti yhden päivän myöhästymisen takia varmaankin 17e sakkoa. Yksi kirja olis pitänyt palauttaa Porvooseen eilen, ja 1e päivässä tulee sakkoa, eikä mulla todella ole aikaa lähteä sinne sitä kirjaa palauttamaan. Täytyy kohta soitella sinne, kunhan se aukeaa, että olisko mitään tehtävissä.
Blaah.
-Mari
Viikonloppu meni Tukholmassa, ehkäpä tää väsymys johtuu siitä, ettei tullut levättyä, löysäiltyä vaan kotona. Joitakin ostoksia tein Fannille (siis lakkohan koski vaan suomen kaupoissa ja netissä shoppailua :p). Rahaa meni kuitenkin kohtuullisesti, vaan noin 50e, joten ihan totaalisesti ei ainakaan mopo karannut käsistä. Keskityin siihen että teen halpoja ostoksia, ja siinä ihan kohtuu hyvin onnistuinkin. Yritän blogata ostoksista myöhemmin, kunhan saan voimaa näpätä kuvat niistä.
Harjoittelu on ihan perseestä. Kuvio menee just niin että mun pitää hoitaa kaikki työt, en uskonut sen ihan vielä tässä vaiheessa menevän niin, vaan niin se vaan menee. Vauvojen kanssa saan armoa, koska sanoin että koen olevani tosi epävarma niiden kanssa. Eniten hirvittää ne vanhempien esittämät kysymykset, harvoin mä niihin osaan vastata. Ne koskee pääasiassa niitä käytännön asioita. Mittaukset ja LENEt kyllä sujuu. Ja lasten rokottaminen on niin ikävää. Eilen juttelin koulukaverin kanssa, ja sano että sillä on ollu tosi rentoa. Onneks enää kaks viikkoa ja meillä on vaihto, pääsen sinne missä se koulukaveri on nyt, ja mikä parasta, se tuleva ohjaaja tekee neuvolan lisäksi kouluterveydenhuoltoa, ihan huippua siis! Siitä mä tykkään. Nyt kaks viikkoa pitäis vaan hujahtaa ohi.
Ja sitten on noi murheentuoja isovanhemmat. On järkkyä katsoa noita omia vanhempia, kuinka molemmat on eron jäljiltä niin sekaisin. Se on jotenkin hassua, koska ite on kokenu aiemmin noi jutut. Ja nyt näkee ne niinku ulkopuolisen silmin. Mutta kun kyseessä on omat vanhemmat, niin se on ahdistavaa. Tänään mennään syömään isin ja Fannin kanssa, pappa betalar ;). Ei vaan, on kiva että isi kovasti pitää yhteyttä ja pyytää meitä syömään ja on auttanu ihan hurjasti mua taas Fannin kanssa. Hakenu hoidosta ja ollu sen kanssa kun mulla on ollut pitkät päivät.
Ja sitten toinen mummi, silläkin riskillä että tätä lukee, ilmeisesti nyt suuttu sitten kun mulle ei sopinut että Fanni menee sunnuntaina sinne (Fanni siis oli viikonlopun hoidossa kun mä olin Tukholmassa), ja taas olis pitäny hoitoon viedä. Oli kuitenkin kolmas viikonloppu peräkkäin kun olin menossa ja Fanni jossain hoidossa (äitihän jo haukku mut ihan lyttyyn ja tyyliin että Fannista tulee huumeiden käyttäjä, koska kukaan ei sitä rakasta) Jep jep. No nyt sitten yks vielä ilmeisesti suuttu, koska hänen tahtoaan ei toteutettu. Eiköhän se kuitenkin ole niin että mä ensisijaisesti päätän siitä missä mun lapsi on, ja mikä sille on parasta.
Harmittaa että tää elämä on nyt jotenkin näin levällään. Mulla näitä harjoittelupäiviä kun joudun olemaan kuuteen saakka. Uusintatentti on tulossa, joka vie taas yhden illan. Sen jälkeen alkaa naistentautien iltaluennot ja niitäkin on vaikka kuinka monta iltaa. Kolmen viikon päästä olis yhtien kavereiden keikka, mutta varmaan pakko jättää väliin. Tää jatkuva juokseminen uuvuttaa ihan totaalisesti. Lisäksi raha-asiat mietityttää, kuinka hitossa sitä pärjää kesään saakka. Unohdin eilen uusia koulun kirjaston kirjat ja niistä räpsähti yhden päivän myöhästymisen takia varmaankin 17e sakkoa. Yksi kirja olis pitänyt palauttaa Porvooseen eilen, ja 1e päivässä tulee sakkoa, eikä mulla todella ole aikaa lähteä sinne sitä kirjaa palauttamaan. Täytyy kohta soitella sinne, kunhan se aukeaa, että olisko mitään tehtävissä.
Blaah.
-Mari
torstai 21. tammikuuta 2010
Vaatteiden hinnoittelua
Kirppispöytä on varattu heti maaliskuun alusta kun harjoittelu loppuu. Olen ollut ehkä vähän turhankin innokas, ja hinnoitellut kaikki vaatteet jo. Taas tuntuu että laitoin ihan liian kovat hinnat. Tosin joka kerta on tuntunut siltä ja aina vaatteet on mennyt hyvin kaupaksi. Muutama päivä ennen lopetusta käyn laskemassa vielä hintoja. Tarkoitushan olisi ettei kauheesti tarttis tuoda takaisin kotiin tavaraa. Nyt kirppikselle on menossa pääasiassa 98-110cm vaatetta, toisaalta ei haittaa lainkaan vaikka kaikki ei menis, "jämät" on sitten hyvä kiikuttaa kummitytölle.
Jotakin listaan myös huutikseen, muun muassa pari kertaa käytetyn muumi-paidan, jonka ehdin jo kirppishinnoitella 5e, mutta laitankin huutikseen, koska samanlaisesta paidasta oli huudettu 13,5e! Aika hinta, taitaa olla huudettu hinta enemmän mitä on paidan lähtöhinta kaupassa ollut. Ja raha kyllä kelpaa. Kevät tulee olemaan paljon tiukempaa rahallisesti kuin syksy, vaikka olen ostolakossa. Mihinkään isompaan ylimääräiseen ei ole rahaa. Nyt odotellaan vaan kevättä ja kesää, jotta pääsen töihin taas tienaamaan :).
Harjoittelu on mennyt ihan ok, tänään (8.pvä) harjoittelussa, hoidin ensimmäisen 2-vuotis tarkastuksen yksin, ohjaajalla oli toisaalla samaan aikaan asiakas (taas se oli sählänny jotain...). Tarkastus meni oikein hyvin ja tuli jo olo että ehkä voisin sittenkin kuvitella tekeväni neuvolaa joskus. Lähdin ennen puoltapäivää pois, tarkoitus oli mennä seksologian luennolle toiselle koululle. Automatka keskustaan oli huippu, aurinko paisto ja poppi raikasi. Tykkään autolla ajamisesta, varsinkin silloin kun matka on sopivan pituinen ja saa huudattaa musiikkia. Koululla ei kuitenkaan ollut luentoa, josta tuli iso harmistus, oli siirretty toiseen toimipisteeseen, eikä asiasta oltu tiedotettu lainkaan, todella ärsyttävää.
Fannia en päässyt hakemaan kun päiväkodissa oli päiväuniaika. Hinnoittelin kirppiskamat ja nyt neitokaista hakemaan.
-Mari
Jotakin listaan myös huutikseen, muun muassa pari kertaa käytetyn muumi-paidan, jonka ehdin jo kirppishinnoitella 5e, mutta laitankin huutikseen, koska samanlaisesta paidasta oli huudettu 13,5e! Aika hinta, taitaa olla huudettu hinta enemmän mitä on paidan lähtöhinta kaupassa ollut. Ja raha kyllä kelpaa. Kevät tulee olemaan paljon tiukempaa rahallisesti kuin syksy, vaikka olen ostolakossa. Mihinkään isompaan ylimääräiseen ei ole rahaa. Nyt odotellaan vaan kevättä ja kesää, jotta pääsen töihin taas tienaamaan :).
Harjoittelu on mennyt ihan ok, tänään (8.pvä) harjoittelussa, hoidin ensimmäisen 2-vuotis tarkastuksen yksin, ohjaajalla oli toisaalla samaan aikaan asiakas (taas se oli sählänny jotain...). Tarkastus meni oikein hyvin ja tuli jo olo että ehkä voisin sittenkin kuvitella tekeväni neuvolaa joskus. Lähdin ennen puoltapäivää pois, tarkoitus oli mennä seksologian luennolle toiselle koululle. Automatka keskustaan oli huippu, aurinko paisto ja poppi raikasi. Tykkään autolla ajamisesta, varsinkin silloin kun matka on sopivan pituinen ja saa huudattaa musiikkia. Koululla ei kuitenkaan ollut luentoa, josta tuli iso harmistus, oli siirretty toiseen toimipisteeseen, eikä asiasta oltu tiedotettu lainkaan, todella ärsyttävää.
Fannia en päässyt hakemaan kun päiväkodissa oli päiväuniaika. Hinnoittelin kirppiskamat ja nyt neitokaista hakemaan.
-Mari
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
Kompastus-lautanen-haaveri
Eilen alkuillasta käytiin lastenklinikalla liimauttamassa Fannin pari sormea. Fanni kantoi lautasta tiskiin, kompastui ja kaatui. Lautanen hajosi ja tyttö kaatui tietysti sen päälle. Kahteen sormeen haavat, toinen oli pintanaarmu (enkä ymmärrä miksi laittoi siihen edes liimaa), mutta toinen oli ikävän näköinen, ja huudosta päätellen myös ikävän tuntuinen. Verta tuli aika kovasti. Onneks sitä tietää jo kuinka tämmösissä toimia, enkä enää vedä paniikkeja (oon paniikkipirkko yleensä aina ja joka asiassa), mutta tietysti tää koulutus helpottaa näitä tilanteita.
Nyt on sitten viikon verran sidokset sormessa, eikä sormea saa kastella. Jaa, saa nyt nähdä mitä tästä tulee. Eilen illalla oli jo itku, narina ja huuto että tää paketti, jonka lastenklinikalla itse nimesi nakkipaketiksi, pitää saada pois nyt heti. Itse nyt pystyn kuitenkn valvomaan ettei ota sitä pois, mutta entäs sitten päiväkodissa...voin hyvin kuvitella että Fanni repii sidokset pois heti kun vaan aikuisen silmä välttää. Pelottelu on nyt mun ainoa keino ja sanoinkin jo että sitten joudutaan ompelemaan, jos ottaa ne pois. Ja tajuaa kyllä mitä se tarkoittaa, niin ehkei kuitenkaan ota pois.
Eilen pikkupotilas nukahti kesken kirjanluvun. Tyynynä toimii joululahjaksi saatu Hello Kitty pehmolelu.
Nyt on sitten viikon verran sidokset sormessa, eikä sormea saa kastella. Jaa, saa nyt nähdä mitä tästä tulee. Eilen illalla oli jo itku, narina ja huuto että tää paketti, jonka lastenklinikalla itse nimesi nakkipaketiksi, pitää saada pois nyt heti. Itse nyt pystyn kuitenkn valvomaan ettei ota sitä pois, mutta entäs sitten päiväkodissa...voin hyvin kuvitella että Fanni repii sidokset pois heti kun vaan aikuisen silmä välttää. Pelottelu on nyt mun ainoa keino ja sanoinkin jo että sitten joudutaan ompelemaan, jos ottaa ne pois. Ja tajuaa kyllä mitä se tarkoittaa, niin ehkei kuitenkaan ota pois.
Eilen pikkupotilas nukahti kesken kirjanluvun. Tyynynä toimii joululahjaksi saatu Hello Kitty pehmolelu.
keskiviikko 13. tammikuuta 2010
Mä olen NIIN väsynyt
Kolme päivää harjoittelua takana. Eka päivä jo vaikutti pahalta ja pahemmaksi menee päivä päivältä. Ohjaaja on se, joka mättää. Se on ihan ok ihmisenä. Hyvin erilainen kuin minä, eikä mulla todellakaan ole mitään puhuttavaa sen kanssa. Mutta ei kait tarviikaan olla. Se mikä mättää, on asiat jotka se laittaa mun hoitamaan.
Hyvänä esimerkkinä tänään äidit, raskaana olevia ja jälkitarkastukseen tulleita, yhteensä 12 äitiä. Mä tein kaikki, varsinainen terkka puhu ne asiat, joita mä en ottanut puheeksi. Näiden jälkeen vielä yksi 3-vuotias, terkka puhu äidin kanssa ja mä tein tehtävät lapsen kanssa. On niin väsyttävää olla joku kuusi tuntia putkeen koko aika niin skarppina, miettiä joka hetki mitä sanoo ja mitä tekee.
Iltapäivästä käytiin läpi huomisen ohjelmaa, terkka oli sitä mieltä että mä valkkaan listasta kaksi asiakasta, jotka hoidan KOKONAAN yksin. Tietty niin että se täydentää jos mä unohdan sanoa jotain. Oli sitä mieltä että mun pitää kertoa yhdelle raskaanaolevalle imetyksestä. Tietty koulussa on ollut imetysohjaajakoulutus (jonka ajasta puolet puitiin opettajan ulkomaanmatkaa kansainväliseen imetyskonferenssiin). Pieni apu tietysti siitä että on itse joskus harjoittanut kyseistä lajia, mutta äh, en vaan koe olevani valmis todellakaan imetysohjaukseen.
Tai ehkä mä vaan pakoilen vastuuta? Tiedä sitä sitten.
Ja sitten toinen juttu, oltiin käyty huomisen lista, niin huomasin sitten että ohjaajan nimi on huomisen lastenlääkäri-listassa ja asiakkaita oli samalle ajalle päällekäin. Sanoin asiasta ja ohjaaja oli et hyvä kun huomasit. Piti sitten yhden asiakkaan aika siirtää, ja se laitto mut soittamaan ja siirtämään sen ajan, vaikka se oli ite mokannu! Kaksi aikaa jäi nyt kuitenkin päällekäin ja tämä terkka on nyt sitten sitä mieltä että mä voin hoitaa yksin toisen näistä asiakkaista ainakin osittain.
Ai että mua nyppii. Ehdin tossa jo serkku-tytölle itkeä itkut puhelimessa kun ajelin kotiin. Että kivat kolme ja puoli viikkoa edessä. Luotan siihen ettei ne seuraavat kolme viikkoa voi enää olla yhtä pahat.
Hyvänä esimerkkinä tänään äidit, raskaana olevia ja jälkitarkastukseen tulleita, yhteensä 12 äitiä. Mä tein kaikki, varsinainen terkka puhu ne asiat, joita mä en ottanut puheeksi. Näiden jälkeen vielä yksi 3-vuotias, terkka puhu äidin kanssa ja mä tein tehtävät lapsen kanssa. On niin väsyttävää olla joku kuusi tuntia putkeen koko aika niin skarppina, miettiä joka hetki mitä sanoo ja mitä tekee.
Iltapäivästä käytiin läpi huomisen ohjelmaa, terkka oli sitä mieltä että mä valkkaan listasta kaksi asiakasta, jotka hoidan KOKONAAN yksin. Tietty niin että se täydentää jos mä unohdan sanoa jotain. Oli sitä mieltä että mun pitää kertoa yhdelle raskaanaolevalle imetyksestä. Tietty koulussa on ollut imetysohjaajakoulutus (jonka ajasta puolet puitiin opettajan ulkomaanmatkaa kansainväliseen imetyskonferenssiin). Pieni apu tietysti siitä että on itse joskus harjoittanut kyseistä lajia, mutta äh, en vaan koe olevani valmis todellakaan imetysohjaukseen.
Tai ehkä mä vaan pakoilen vastuuta? Tiedä sitä sitten.
Ja sitten toinen juttu, oltiin käyty huomisen lista, niin huomasin sitten että ohjaajan nimi on huomisen lastenlääkäri-listassa ja asiakkaita oli samalle ajalle päällekäin. Sanoin asiasta ja ohjaaja oli et hyvä kun huomasit. Piti sitten yhden asiakkaan aika siirtää, ja se laitto mut soittamaan ja siirtämään sen ajan, vaikka se oli ite mokannu! Kaksi aikaa jäi nyt kuitenkin päällekäin ja tämä terkka on nyt sitten sitä mieltä että mä voin hoitaa yksin toisen näistä asiakkaista ainakin osittain.
Ai että mua nyppii. Ehdin tossa jo serkku-tytölle itkeä itkut puhelimessa kun ajelin kotiin. Että kivat kolme ja puoli viikkoa edessä. Luotan siihen ettei ne seuraavat kolme viikkoa voi enää olla yhtä pahat.
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
Huomenna se sitten alkaa
Luultavasti viimeinen harjoittelu (äitiys- ja lastenneuvolassa), jonka suoritan opiskelijan roolissa. Kaksi harjoittelua on vielä jäljellä, mutta uskon suorittavani vikan harjoittelun työsuhteessa. Huh. Jännittää ja kauhistuttaa. Ensimmäinen pelonaihe on taas ohjaaja. Kun ikinä ei voi tietää minkälaisen ohjaajan saa. Tähän saakka kaikki on ollut kivoja, suurin osa aivan ihania. Mutta kun on kuullut niin paljon niitä "kauhutarinoita", ja koko harjoittelusta voi tulla yhtä helvettiä (näin suorin sanoin), jos ohjaaja ei ole opiskelijamyönteinen. Puhelimessa sain kyllä ihan hyvän vaikutelman, ainakin kertoi jo puhelimessa aika kattavasti ekan päivän käynneistä, mikä on oikein positiivista. Luulen vaan että ohjaajan odotukset on aika korkeella ja pelkään että tuotan pettymyksen. Olo on ehkä epävarmempi kun ikinä. Saa nähdä mitä yöstä tulee, saanko jännitykseltä ollenkaan nukutuksi.
-Mari
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)