Oltiin keskiviikkona Flamingon kylpylässä uimassa. Siitä tuli tietyllä tapaa sydänpaikka. Fanni oppi nimittäin uimaan! Sitä taitoa on odotettu. Vuosi sitten oppi kellumaan selällään, alkukesästä uimaan selällään, ja nyt vihdoin uimaan ihan tavallisestikin.
Fannin kummitäti aloitti tytön sukelluttamisen joskus vuoden ikäisenä. Siitä saakka ollaan uitu aika paljon. Fanni on käynyt muutamat uimakoulut, tosin touhunnut niissä aika pitkälle omiaan, eli sukellellut. Mä en juurikaan ole edes yrittänyt opettaa. Luulen, että uiminen on asia, joka on vaan oivallettava.
Edellisen kuusis-reissun jälkeen Fanni kertoi osaavansa uida, en uskonut. Flamingossa olin vähän periaatteella, että varmasti ui, jos on pakko. Ja Fannikin kun on pienestä saakka ollut semmonen, että saattaa vaan hypätä syvälle, sen enempää miettimättä pysyykö pinnalla. Nyt vaan en ollut heti pelastamassa, ja kappas kun pysyikin pinnalla.
Nyt odotellaan malttamattomina tervehtymistä (Fannilla aamusta kuume 39 astetta), jotta päästään taas halliin treenaamaan. Ja eiköhän syksystä taas ilmoittauduta uimakouluun. Vaikka Fanni kyllä ihmetteli mitä sinne enää menemään, kun osaa jo uida :).
-Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti