Kuljen työmatkat autolla, se jo itsessään on luksusta. Saadaan nukkua hetki pidempään ja saadaan olla vanilian kanssa hetki enemmän yhdessä iltapäivästä.
Provosoidun liikenteessä liian helposti, tykkään kaahata ja ajella rallilinjoja mökkitiellä. Pidän itseäni hyvänä kuskina, ja kaikki miehet aina pelkää mun kyydissä ;D.
Tänään ajelin kehä ykköstä. Ärsyynnyin edessä ajavasta autosta ja olin vaihtamassa vasemmalle ohittaakseni, kun huomasin peilistä ihan liian kovaa tulevan citymaasturin. Kaikki kolme mentiin peräkkäin motarille, minä vikana. Eka auto ja citymaasturi jäi hidastelemaan ja mä menin ohi. Ei mennyt kun hetki ja citymaasturi oli tulossa ohi. Oli pakko vähän tehdä kiusaa ja painaa pikkasen kaasua (=kaasu pohjaan). Se ajeli vierelle ja pyöritteli päätään. Kehä kolmosen ramppi läheni, ja se tuli mun taakse. Ajan rampin usein rumasti. Kun (hitaat) autot ottaa vasemman kaistan, pystyy oikeelta menemään ohi vielä sinne vasemmalle. Ja mä teen näin, niinku tänäänkin. Citymaasturi eka vähän hidasti, mutta tuli sitten kuitenkin perässä, sen (hitaan) auton ohi. No kolmosella on siinä kohtaa kolme kaistaa, missä motarin ramppi laskee. Ja kaikkien oppien vastaisesti voi ajaa oikeaa kaistaa kaikkien ohi, koska kukaan ei käytä sitä ikinä. Ja citymaasturi tuli perässä. Kun kolmas kaista loppui, otin kahdesta kaistasta sen oikeanpuoleisen. Citymaasturi vasemman. Tuli viereen, hymyili leveästi ja näytti peukkua. Hetken se ajeli siinä vierellä, ja sit tuli mun ramppi kolmoselta pois.
Tulipas hyvä mieli, ja pienet adrenaliini-piikit antoi hyvän piristeen aamuun. Et kiitti vaan Hondamies seurasta!
-Mari
Pst. Mulla on semmonen pieni romu Peugeotin 206, semmosella ei tosiaankaan pärjää siinä vaiheessa, jos Hondamies olis oikeesti painanu kaasupoljintaan :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti