Pala rauhaa

Torstaina pyöräilin töistä kotiin joen vartta pitkin. Reitti on noin kilometrin pidempi, mutta maisemat vie voiton. Kadehdin aina ihmisiä, jotka istuu joenvarren penkeillä ja mietin kenellä on aikaa moiseen joutenoloon. Olin päättänyt, että joku päivä minäkin. Ja se päivä oli torstaina. F oli mennyt koulusta puistoon, joten kotiin ei ollut kiire. Hetken mietin syntyjä syviä ja jatkoin matkaa. Pitäisi ottaa tavaksi.

Illalla lähdettiin ulkoilemaan F:n yllin läksyjä tekemään (piti piirtää vähintään viisi asiaa luonnosta, ja niin kuin itse asiat ylhäältä päin esim maassa näkee).

Käytiin k-kaupassa hakemassa irttareita, mulla oli karkkilakko, mutta olen heikko, enkä pysty vastustamaan (tarjous)irttareita. Kotimatkalla pysähdyttiin pitämään taukoa, istuttiin ja maistettiin muutamat namit.

Ja makoiltiin lehtikasassa!

Sitten tuli koiranulkoiluttaja ja tuli kiire nousta ylös ;):

-Mari