Mökillä.

Koska järkkärillä otettujen kuvien latautuminen bloggeriin kestää ikuisuuden, ni teen useamman postauksen pääsiäisen mökkireissusta. Käyn vähän viiveellä. Vapusta tulee sit varmaan ens viikonloppuna ;D.

Fanni rakastaa olla mökillä, mä en niinkään. Siellä on ihan ok käydä päiväreissu, mutta yöpyminen on vähän kiikunkaakun. Kaikki tuntuu niin hankalalta kotielämään verrattuna. Peseytyminen, ruoanlaitto, tiskaaminen, jne.

Ja ne kaikki linnut ja ötökät. Maanantaina menin aamulla hakemaan lepolassea varastosta, vaan siinäpä oli hämppis seittinsä kanssa. Enhän mä siihen voinut koskea! Siivoilin myös pihaa hieman ja siirsin pöytäliina ja iiiiiiik, ku kiljuin.

-Mari

Huh hellettä!

Kyllä ilmoja pitelee. Toivottavasti viikonlopun ylikin. Niin paljon olis kirjotettavaa, ehkä taas viikonloppuna saan siirreltyä kuviakin kamerasta koneelle. Pääsiäinen on vielä visusti kamerassa.

Paljon tapahtuu näin keväällä. Ensi viikko on mielenkiintoinen. Kauhua, intoa ja jännitystä on ilmassa. Siitä myöhemmin lisää!

Nukkumaan olis opeteltava uusiks. Purentakisko suussa. Ja se vaan oksettaa mua. Tänään jo vähän treenailin VIKAA koulutehtävää tehdessä.

Ja se on nyt valmis. Se koulutehtävä. Niin paljon olis vielä selviteltävää ja kurssien "järkkäilyä". Täytyy varmaan ottaa vapaapäivä, jotta pääsee koululle.

Nyt nukkumaan, jotta huomenna jaksaa taas. Ihanaa, että ihan pian on taas viikonloppu. Ne on elämän suola (ja sokeri). Ja onhan se vappukin tässä vietettävänä.

-Mari

Äiti hajamielinen

Pääsiäisloma oli ihana ja rentouttava. Sen verran piti mökillä rimpsailla, että väsymystä on edelleen ilmassa. Väsymys taas aiheuttaa armotonta hajamielisyyttä, suunnilleen mikään ei pysy päässä.

Eilen aamusta jo meni metsään. Vein Fannin päiväkotiin ja kuulin yhden toisen äidin ja hoitajan keskustelun: Hoitaja: "niin meillä on tänään se retki", Äiti: "ai se olikin jo tänään". Ja samalla mullakin välähti. Retki leikkipuistoon, jossa vieraili liikkuva kotieläintila. Mukaan piti olla reppu ja eväät. Ei auttanut töistä myöhästyä, joten niin jäi lapsi ilman eväitä.

No tänään. Fannin isä eilen ilmoitti hakevansa tytön. Iltapäivällä vielä soitteli, että saattaa työkuviot venyä, eikä oo varma ehtiikö hakemaan. Sanoi soittelevansa, jos ei ehdi päiväkodille ajoissa. Mä kiireisen työpäivän päätteeksi ajelen päiväkodille. Pihalla pyörin ympyrää ja ihmettelen missä lapsi on. Kunnes taas välähti, totesin vaan hoitajalle, että mun lapsukaiseni on taidettukin jo hakea. Naureskellen ehdottelivat kyllä, että voin jäädä keräilemään kyllä leluja, jos haluan. Emmä sitten jäänyt.

Tulin kotiin ja sain vieraan häiritsemään mun koulutehtävän tekoa ;). Päätettiin lähteä penkomaan kellarista parvekkeelle tuoleja. Kellarissa käteen osu nappikset, joiden ansioista taas välähti. Pikkujättiliigan varusteiden jako tänään! Äkkiä kotiin tarkastamaan. Paperia ei löydy mistään. Netti sivut tietää kertoa varusteiden jakotilaisuuden olleen jo eilen.

Mä en niinku enää tiedä mitä mä teen, jotta mä pysyisin kartalla.

-Mari

Lapsimessut

Käytiin mekin. Sunnuntaina. Aamusta oli vähän hiljasempaa, puoliltapäivin jo ihan ryysis. Ensi vuonna taas uudestaan.

-Mari

Aurinko

tuo hyvää mieltä ja iloa mun elämään enemmän kun osais arvatakaan ;). Sitä viihtyy taas pitkästä aikaa itsekin ulkona. Harmi, että meidän piha on niin ankea. Kerrostalo ja remontti = koko piha täynnä aitoja, työmaakoppeja, laudanpätkiä ja ties mitä. Ja sekä etupihalla, että takapihalla. Vähän on alkanut jo hiipimään mieleen kuin kiva olis joku pieni rivarin piha. Kun mikään ei riitä.

Kuvat viime viikonlopulta. Käytiin puistossa, syötiin evästä ja reissun päätteeksi hilppastiin metsän siimekseen etsimään virpomisoksia. Metsään hilpasu ei ollut lainkaan kiva juttu. Pyörän kanssa, äidillä lenkkarit jalassa, eikä siellä mitään oksiakaan ollut. Jonkun olis pitänyt kertoa mulle, että metsässä on lunta vielä ja paljon tähän aikaan vuodesta :D.

Ihana kevät. Ja ihanin kesä vielä edessä.

-Mari

Pelivaraa

Näköjään sitä tuntee oman itsensä erinomaisesti. Mullahan oli muistissa päivämäärä 20.4., jolloin pitäis koulutehtävät olla palautettuna.

No jaa, onko ne sitten tehty? Tänäänhän on tuo paljon pelätty päivä.

Ja ei. Tehtäviä ei ole tehty. Yksi on edelleen kesken. Pahasti kesken. Sen verran kuitenkin otin paniikkia, että tarkastelin koulun sivulta päivämääriä.

Ja kuun loppuun näköjään on aikaa. Eli olin laskenu hommaan pelivaran.

Nyt kun on vauhtiin päästy ja hommassa jo edes himpun edetty, niin tällä viikolla ihan tosiaan yritän saada homman päätöksen.

Sitten vois huokasta. Syvän helpotuksen huokauksen.

Johan tässä on niin monta satasta heitetty hukkaan. En viitti edes laskea tai tulee itku. Ja ihan vaan aikaansaamattomuuden vuoksi.

-Mari

Tukholma

Viime viikonloppuna oltiin Tukholmassa. Rankka reissu, ei voi muuta sanoa!

Töissä on taas ollut aika hulinaa. Aamupäivät on ok, iltapäivällä homma repeää käsistä. Viikolle non-kiva päätös oli pappa, joka veti pultit, huusi ja paisko ovia tänään päivän päätteeksi.

Toisaalta mieltä lämmittää töissä saatu hyvä palaute. Vaikka kyllä mä tiedän ilman palautettakin olevani hyvä työssäni vähäisestä kokemuksesta huolimatta. Jotenkin se vaan käy voimille, kun tiukkana on oltava ja siitähän ei asiakkaat tykkää. Ja itsehän siitä saa sen paskan niskaansa.

Onneksi on viikonloput. Saa kaikki työkuviot pois mielestä ja vaan olla. Ja pampulan kanssa on enempi aikaa. Jos se vaan olis mun kanssa! Samassa talossa asuu kaksi tyttöä, jotka usein jää pihalle, kun tulevat päiväkodista. Ja Fanni tekee samaa, jää odottamaan. Niin ulkonahan tuo nyt vaan notkuisi.

Alla muutamat kuvat reissusta.

Tukholmassa oli muuten oikein kiva ilma, mutta tuuli oli hurrrja. Laivalla otettiin tyttöjen kanssa rinksut, niinku Fanni sano. Tytöt kävi tanssahtelemassa (lue: riehumassa) ja sitten tulikin jo väsykiukku. Oikein onnistunut ja kiva reissu väsymyksestä huolimatta. Kesälomalla uusiksi!

-Mari