Ajankohta talven ekalle luistelulle oli mikä mahtavin, kukaan ei ollut auraamassa kenttiä. Pyllähtäminen ei tehnyt kipeää, niinpä vauhtia riitti. Taitoluistelusta ollaan Fannin kanssa puhuttu paljon, että haluisko mennä kokeilemaan, ja haluaisihan tuo. Luulen vaan, että jääkiekko olis enemmänkin sen juttu. Sen verran kovaa pitää päästä, viis tekniikasta ;D.
Ja olin taas unohtanut. Lasten suurin ilo talvella. Lumi. Tai siis sen syöminen. En oikein osaa sanoa kantaani tähän asiaan. Ei ne sen syömisestä kuole. Ja kuinka kivaa se olikaan silloin lapsena! Enkä mä ainakaan siitä ikinä mitään matoja saanut. Tavan vuoksi oon siitä aiemmin naputtanut, ehkä nyt lakkaan naputtamasta, kunhan ei mistään kissanpissakasasta sitä lunta syö, ja sen luulis tajuavan ton ikäisen jo itekin.
Niinpä matkalla kotiin pulkassa on lapsen ruoat. Näin hän itse kertoi.
-Mari