Kerran kun oli lämmin:

Asuttiin vielä vanhassa kodissa. Jakäytiin retkellä Sellossa. Ihanimmassa takissa ja farkuissa.







-Mari

Kalenteri

on hukassa.

Muuton jäljiltä.

Mä en selviä ilman sitä.

Olen koko aika ihan hukassa.

Menot ei millään pysy muistissa.

-Mari

Väsyttää

Itseaiheutettua.

Fanni lähti isin kanssa eilen mummolaan yökyläilemään. Ystävän kanssa suunnattiin Vantaan hotellille katsomaan Kaija Koota. On sen verran tätä ikää jo, että ollaan laulajan kohderyhmää varmastikin ;D.

Olin teini-iässä, kun isi osti Kaija Koon parhaimmat tuplalevyn. Naureskelin alkuunsa isille, että mitä sä tommosta täti-musiikkia kuuntelet. Sain musiikista osani siinä sivussa ja jouduin alkaa pyörtämään puheitani. Jotenkin sain ujutettua levyn omaan huoneeseen ja sehän raikasi ihan jatkuvalla syötöllä. Ystävät (mukana myös tämä samainen, jonka kanssa eilen oltiin) naureskeli ja pilkkas, että mitä sä tommosta kuuntelet. Ei mennyt kuin hetki ja nekin kuunteli! Siitä saakka on fanitettu, välillä enemmän, välillä vähemmän.

Lippuja alettiin ovella myydä 21.30. Oltiin paikalla n.22 aikaan, jono oli järkyttävä. Kaksi tuntia jonotettiin tihkusateessa sisäänpääsyä! Ei varmaan oltais jonotettu, jos olis tiedetty, että siinä kestää niin kauan. Itse keikka oli kyllä mahtava, loppu ihan liian nopeesti.

Joskus ehdottomasti uusiksi, ennakkoon ostetut liput taskussa ;).

-Mari

Arjen nopeinta ruokaa

Jääkaapista keitettyä makaroonia ja valmispinaattilettuja. Fannille maistuu! Kuva on otettu jo varmaan kuukausi sitten ja vieläkin puhutaan siitä kuinka äiti teki hänelle kukan makaroonista ja pinaattiletuista. Niitä lapselle tärkeitä arjen pieniä asioita.

-Mari

Vaihtelu virkistää

Normaali aamu meillä menee niin, että Fannia saa herätellä useampaan kertaan. Ja lähes poikkeuksetta joka aamu saan vastaan murinaa ja ärinää siitä, ettei prinsessainen halua nousta. Kiukuttelu alkaa yleensä ihan samantien kun silmän saa edes puoliksi auki, jollei jo vähän aiemmin.

Tänään oli poikkeuksellinen aamu. Fannin isä tuli meille, sairaspäivää viettämään, jotta en palkattomia joudu viettämään. Tai olispa tuo saattanut olla jo tarhakuntoinenkin, en tiedä, eilen ei lämpöä mittailtu. Mutta itse asiaan. Isi meni neitokaista herättelemään ja oi minkä hurmaavan hymyn ja iloista löpinää isi sai osakseen. Ja mulle aina vaan äristään!

Niinpä on pakko todeta, että vaihtelu virkistää.

Sama oli kyllä toissapäivänä, kun olin päiväkodilla tekemässä Fannin kirjaa (Fannin pk:ssa lapsille tehdään ns. kasvunkansiot/kirjat). Fannin isä tuli meille siksi aikaa Fannin kanssa. Olivat siivonneet tytön huoneenkin! Ja kun tulin kotiin, niin riehuminen alkoi. Ja E totesi "se aloitti heti riehumisen kun sä tulit". Ouuu, kiva.

Ja sitä rallia se jaksaa siellä kotona koko aika. Meillä kun pääseen juoksemaan ympyrää, keittiö-olkkari-eteinen-keittiö.

Meinasivat jäädä yöksi mummolaan. Tarkoitus oli alunperin, että Fanni menee kummitädille tänään yökylään, mutta peruttiin sairastelun vuoksi. Töiden jälkeen suunnistan kaupoille, paljon tarvitaan vielä kaikkea pientä, mm. talousjakkara ja pönttöharja. Ja verhoja! Meillä oli edellisessä asunnossa 240cm pitkät verhot, Fannin huoneessa taas reilusti lyhyemmät, jotain 200cm kait. Ja nyt uudessa on joku 220-230cm, en tarkkaan muista, mutta mitkään verhot ei pituudeltaan sovi.

-Mari

Vanhuus

Töissä sitä miettii paljon. Kun näkee ne sairaudet ja ne järkyttävät määrät lääkkeitä. Oma ajatukseni (ainakin vielä tässä vaiheessa) on se, etten todellakaan halua keinotekoisesti pitkittää elämääni lääkkeiden avulla. Kaikesta tehdään niin luonnotonta. Hyvänä esimerkkinä kolesterolilääkkeet. Nekin ymmärrän joissain tilanteissa, mutta useimmiten en. Nykyisin kun on vielä tieto siitä kuinka syödä, jotta voidaan välttyä korkeilta kolesteroliarvoilta. Ja kun se on myös ihan luonnollista, että sitä rasvaa ajan kanssa himppusen sinne suoniin kertyy. Niinhän on aiemminkin ollut.

Tää keinotekoinen elämän pitkittäminen johtaa vaan siihen, että vanhukset on koko aika huonokuntoisempia. En tiedä ketä se oikein palvelee? Tuskinpa se vanhuskaan enää siinä vaiheessa nauttii elämästään, kun kuulo on mennyttä, henki ei kulje, liikkumaan ei pääse ja yksin vaan joutuu kotona olemaan. Sukulaiset käy kerran viikossa ja ateriapalvelu tuo kerran päivässä valmiin lämpimän ruoan.

Vanhainkodissa oli kamalinta. Täysin muistamattomia mummuja. Siinä kohdassa mä en ymmärrä enää paljon mitään muuta kun kipulääkkeet. Ja ihan ehdottomasti siinä vaiheessa kaikilla pitäisi olla DNR, elvytyskielto. Se ei ole enää elämää. Ja silti näihinkin mummuihin pumpataan 20 nappia päivässä, jotta henki pihisisi mahdollisimman pitkään.

Mua ei kiinnosta tässä se taloudellinen puoli, vaikka tuleehan tää yhteiskunnalle kalliiksi. Ja koko aika ollaan enemmän lirissä asian vuoksi. Enemmän mua kiinnostaa kuitenkin se minkälaisen vanhuuden mä itselleni haluaisin. Ja se on kaikkea muuta kun tätä mitä näkee päivittäin.

-Mari

Sisukkaan YSMY

Viime viikonloppuna kävästiin ystäväisen kanssa Sisukkaan ystävämyynnissä. Molemmat löydettiin pienen säkin verran tavaraa :). Ja oikein mukavaan hintaan.

Itse ostin:
Minymo vuorelliset farkut x 2, hinta 6e/kpl
Minymo hame 7e
Minymo huppari 10e
Phister&Philina hame 10e
Phister&Philina housut 10e
Phister&Philina pörröhuppari 20e

Näistä tuli Fannin lempparit:







-Mari