Viikonloppuäiti

Noin 1,5 kuukauden ajan olen vain viikonloppuäiti. Päivähoitopaikka irtisanottiin kesäkuun puoliväliin. Pääasiassa mummot hoitaa.

Ekat 1,5 viikkoa Fanni oli isänsä vanhempien kanssa. Tämän viikon mun äidin kanssa mökillä. Ensi viikon isänsä kanssa ja siitä eteenpäin taas isän vanhempien kanssa.

Nähdään vaan viikonloppuisin. Viikonloppuisin nahistellaan. Tyttö purkaa pahimmat kiukut äitiin (eihän mummoille voi samalla tavalla kiukuta), ja äiti toivoisi mukavaa yhdessäoloa siltä vähältä ajalta mitä yhdessä vietetään. Pitäisi olla kypsä ja osata ottaa kiukku vastaan.

Tällä viikolla on ollut tosi kova ikävä. Eilen soiteltiin äitin kanssa ja päätettiin treffata Porvoossa, puolivälissä mökkimatkaa. Äiti oli kertonut Fannille Porvoossa odottavasta yllätyksestä, joka olinkin minä. Tytön mielestä maailman paras ylläri (vaikka sunnuntaina nahistelujen päätteeksi naureskellen sanoi "toivottavasti ei nähdä enää koskaan"). Vietettiin oikein mukavat pari tuntia yhdessä, sai mummikin palan rauhaa ja aikaa olla hetken itsekseen.

Eilen sitten melkein itkua väänsin illalla nukkumaan käydessä. Näkeminen ei ainakaan helpottanut ikävää. Onneksi huomenna tyttönen tulee taas kotiin.

-Mari