...imuroida
...pestä keittiön lattia
...laittaa keittiöön matot
...silittää neljät verhot
...ripustaa ne silitetyt verhot
...saada muuttolaatikot pois täältä
...järjestellä kirjahyllyyn tavaroita lipastosta
...siivota keittiön pöydiltä ylimääräiset tavarat pois
...maalata punainen hirvitys katonrajasta vielä kerran
...käydä jälleen kerran ikeassa ostoksilla (sohva, sohvatyynyt, peili)
Ja sitten täällä olis valmista. Ehkä sitten rohkenen laittamaan kuviakin. Tää on kyllä jo nyt niin koti <3.
-Mari
lauantai 27. marraskuuta 2010
perjantai 26. marraskuuta 2010
Takkiproblematiikkaa
Ulkona on aika kylmä. Sinne tarttis semmosen paksun untuvaisen, PITKÄN talvitakin. Mutta mistäs semmosen tähän hätään löytäis. Shoppailu on kivaa niin kauan, kun ei tarvitse mitään. Kun on tarve, ei varmasti löydy mieleistä, tai ainakaan sopivalla hinnalla. Löysin mä Peakin just mieleisen takin. Hinta vaan eii miellyttänyt. Näin joulun alla on 400 eurolle muutakin käyttöä kun yks talvitakki.
Ellokselta tilasin ihan kokeilumielessä nyt Espritin takin, kokokin mietitytti. Kuitenkin villapaitaakin pitäis alle mahtua. Saa nähdä.
Miehille kyllä kummasti joka puljusta löytyi sen tyylistä rotsia, jota etsin. Mutta ei vaan naisille. Yhtä lasten takkia kokeilin, muttei se sitten ollut hyvä :D.
-Mari
Ellokselta tilasin ihan kokeilumielessä nyt Espritin takin, kokokin mietitytti. Kuitenkin villapaitaakin pitäis alle mahtua. Saa nähdä.
Miehille kyllä kummasti joka puljusta löytyi sen tyylistä rotsia, jota etsin. Mutta ei vaan naisille. Yhtä lasten takkia kokeilin, muttei se sitten ollut hyvä :D.
-Mari
maanantai 15. marraskuuta 2010
Kerran kun oli lämmin:
Asuttiin vielä vanhassa kodissa. Jakäytiin retkellä Sellossa. Ihanimmassa takissa ja farkuissa.
-Mari
-Mari
lauantai 13. marraskuuta 2010
Kalenteri
on hukassa.
Muuton jäljiltä.
Mä en selviä ilman sitä.
Olen koko aika ihan hukassa.
Menot ei millään pysy muistissa.
-Mari
Muuton jäljiltä.
Mä en selviä ilman sitä.
Olen koko aika ihan hukassa.
Menot ei millään pysy muistissa.
-Mari
Väsyttää
Itseaiheutettua.
Fanni lähti isin kanssa eilen mummolaan yökyläilemään. Ystävän kanssa suunnattiin Vantaan hotellille katsomaan Kaija Koota. On sen verran tätä ikää jo, että ollaan laulajan kohderyhmää varmastikin ;D.
Olin teini-iässä, kun isi osti Kaija Koon parhaimmat tuplalevyn. Naureskelin alkuunsa isille, että mitä sä tommosta täti-musiikkia kuuntelet. Sain musiikista osani siinä sivussa ja jouduin alkaa pyörtämään puheitani. Jotenkin sain ujutettua levyn omaan huoneeseen ja sehän raikasi ihan jatkuvalla syötöllä. Ystävät (mukana myös tämä samainen, jonka kanssa eilen oltiin) naureskeli ja pilkkas, että mitä sä tommosta kuuntelet. Ei mennyt kuin hetki ja nekin kuunteli! Siitä saakka on fanitettu, välillä enemmän, välillä vähemmän.
Lippuja alettiin ovella myydä 21.30. Oltiin paikalla n.22 aikaan, jono oli järkyttävä. Kaksi tuntia jonotettiin tihkusateessa sisäänpääsyä! Ei varmaan oltais jonotettu, jos olis tiedetty, että siinä kestää niin kauan. Itse keikka oli kyllä mahtava, loppu ihan liian nopeesti.
Joskus ehdottomasti uusiksi, ennakkoon ostetut liput taskussa ;).
-Mari
Fanni lähti isin kanssa eilen mummolaan yökyläilemään. Ystävän kanssa suunnattiin Vantaan hotellille katsomaan Kaija Koota. On sen verran tätä ikää jo, että ollaan laulajan kohderyhmää varmastikin ;D.
Olin teini-iässä, kun isi osti Kaija Koon parhaimmat tuplalevyn. Naureskelin alkuunsa isille, että mitä sä tommosta täti-musiikkia kuuntelet. Sain musiikista osani siinä sivussa ja jouduin alkaa pyörtämään puheitani. Jotenkin sain ujutettua levyn omaan huoneeseen ja sehän raikasi ihan jatkuvalla syötöllä. Ystävät (mukana myös tämä samainen, jonka kanssa eilen oltiin) naureskeli ja pilkkas, että mitä sä tommosta kuuntelet. Ei mennyt kuin hetki ja nekin kuunteli! Siitä saakka on fanitettu, välillä enemmän, välillä vähemmän.
Lippuja alettiin ovella myydä 21.30. Oltiin paikalla n.22 aikaan, jono oli järkyttävä. Kaksi tuntia jonotettiin tihkusateessa sisäänpääsyä! Ei varmaan oltais jonotettu, jos olis tiedetty, että siinä kestää niin kauan. Itse keikka oli kyllä mahtava, loppu ihan liian nopeesti.
Joskus ehdottomasti uusiksi, ennakkoon ostetut liput taskussa ;).
-Mari
perjantai 12. marraskuuta 2010
Arjen nopeinta ruokaa
Jääkaapista keitettyä makaroonia ja valmispinaattilettuja. Fannille maistuu! Kuva on otettu jo varmaan kuukausi sitten ja vieläkin puhutaan siitä kuinka äiti teki hänelle kukan makaroonista ja pinaattiletuista. Niitä lapselle tärkeitä arjen pieniä asioita.
-Mari
Vaihtelu virkistää
Normaali aamu meillä menee niin, että Fannia saa herätellä useampaan kertaan. Ja lähes poikkeuksetta joka aamu saan vastaan murinaa ja ärinää siitä, ettei prinsessainen halua nousta. Kiukuttelu alkaa yleensä ihan samantien kun silmän saa edes puoliksi auki, jollei jo vähän aiemmin.
Tänään oli poikkeuksellinen aamu. Fannin isä tuli meille, sairaspäivää viettämään, jotta en palkattomia joudu viettämään. Tai olispa tuo saattanut olla jo tarhakuntoinenkin, en tiedä, eilen ei lämpöä mittailtu. Mutta itse asiaan. Isi meni neitokaista herättelemään ja oi minkä hurmaavan hymyn ja iloista löpinää isi sai osakseen. Ja mulle aina vaan äristään!
Niinpä on pakko todeta, että vaihtelu virkistää.
Sama oli kyllä toissapäivänä, kun olin päiväkodilla tekemässä Fannin kirjaa (Fannin pk:ssa lapsille tehdään ns. kasvunkansiot/kirjat). Fannin isä tuli meille siksi aikaa Fannin kanssa. Olivat siivonneet tytön huoneenkin! Ja kun tulin kotiin, niin riehuminen alkoi. Ja E totesi "se aloitti heti riehumisen kun sä tulit". Ouuu, kiva.
Ja sitä rallia se jaksaa siellä kotona koko aika. Meillä kun pääseen juoksemaan ympyrää, keittiö-olkkari-eteinen-keittiö.
Meinasivat jäädä yöksi mummolaan. Tarkoitus oli alunperin, että Fanni menee kummitädille tänään yökylään, mutta peruttiin sairastelun vuoksi. Töiden jälkeen suunnistan kaupoille, paljon tarvitaan vielä kaikkea pientä, mm. talousjakkara ja pönttöharja. Ja verhoja! Meillä oli edellisessä asunnossa 240cm pitkät verhot, Fannin huoneessa taas reilusti lyhyemmät, jotain 200cm kait. Ja nyt uudessa on joku 220-230cm, en tarkkaan muista, mutta mitkään verhot ei pituudeltaan sovi.
-Mari
Tänään oli poikkeuksellinen aamu. Fannin isä tuli meille, sairaspäivää viettämään, jotta en palkattomia joudu viettämään. Tai olispa tuo saattanut olla jo tarhakuntoinenkin, en tiedä, eilen ei lämpöä mittailtu. Mutta itse asiaan. Isi meni neitokaista herättelemään ja oi minkä hurmaavan hymyn ja iloista löpinää isi sai osakseen. Ja mulle aina vaan äristään!
Niinpä on pakko todeta, että vaihtelu virkistää.
Sama oli kyllä toissapäivänä, kun olin päiväkodilla tekemässä Fannin kirjaa (Fannin pk:ssa lapsille tehdään ns. kasvunkansiot/kirjat). Fannin isä tuli meille siksi aikaa Fannin kanssa. Olivat siivonneet tytön huoneenkin! Ja kun tulin kotiin, niin riehuminen alkoi. Ja E totesi "se aloitti heti riehumisen kun sä tulit". Ouuu, kiva.
Ja sitä rallia se jaksaa siellä kotona koko aika. Meillä kun pääseen juoksemaan ympyrää, keittiö-olkkari-eteinen-keittiö.
Meinasivat jäädä yöksi mummolaan. Tarkoitus oli alunperin, että Fanni menee kummitädille tänään yökylään, mutta peruttiin sairastelun vuoksi. Töiden jälkeen suunnistan kaupoille, paljon tarvitaan vielä kaikkea pientä, mm. talousjakkara ja pönttöharja. Ja verhoja! Meillä oli edellisessä asunnossa 240cm pitkät verhot, Fannin huoneessa taas reilusti lyhyemmät, jotain 200cm kait. Ja nyt uudessa on joku 220-230cm, en tarkkaan muista, mutta mitkään verhot ei pituudeltaan sovi.
-Mari
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)