lauantai 22. tammikuuta 2011

"Huomenna"

Meillä 5-vuotiaan siivousurakka on vähän samanlainen kuin usean naisen laihisurakka. Tai lähinnä aloittaminen molemmissa on vaikeaa. Siivouspäiväksi on sovittu perjantai, useimmiten siitä pidetään kiinni. Harvoin se sujuu hyvin, ilman ainuttakaan narinaa. Annan aina vaihtoehdon, joko siivoat tai itket ja siivoat. Ja valitettavan usein se on jälkimmäistä. Käytännössä se toimii sitten niin, että pidän kädestä kiinni niin kauan kun alkaa siivoamaan, ei pääse tekemään mitään muuta ja huutohan siitä syntyy. Ja yhdessä noukitaan sitten niitä tavaroita.

Nyt jo alkuviikosta joka ilta sanoin, että siivoile muutamat lelut pois, niin perjantaina on helpompaa. Maanantaina se jaksokin siivota leikkivaatteet, ja siihen se viikkosiivoominen jäikin. Eilen oltiin kyläilemässä ja kaupassa, tultiin liian myöhään kotiin, jotta olisi siivoamista voinut vaatia. Hän lupasi siivota huomenna. Tänään sitten asiasta muistuttelin ja taas se olisi ollut se kuuluisa "huomenna". Vaan ei sovi. Löin faktat kehiin, ollaan sovittu, että perjantaisin siivota, ja hän siihen näppäränä, että se tarkoittaakin ens perjantaita.

Pariin otteeseen uhkasin, että jos et siivoa, niin kerään lelut kasaan ja vien kellariin tai kirpputorille. Ei siivonnut. Minä keräsin lattioilta lelut ja muut tavarat. Lupasin, että saa takaisin, jos tyhjentää laatikoista tavarat paikoilleen. Kerran kokeiltiin, ekana osu taikasauva, joka lensi lattialle. Olkoot. Käyn lelut läpi ja aion todellakin isolla kädellä karsia tavaraa kirppikselle ja loput kellariin. Kokeillaan olla hetki ilman osaa leluista, jos alkaa vaikka siivoominen maittamaan.

Sinänsä vaan paha, että laatikkoon meni myös se rakkain nukke. 1-vuotiaana synttärialhjaksi saatu Viivi. Ja sitähän on nyt huudettu. Huutakoot. Ei se lapsi siitä rikki mene. Ja jotta voidaan palkita lapsen tämänpäiväinen erinomainen käytös, lähdetään hoploppiin. Koska ollaan jo ystävän kanssa viime viikolla sovittu. Semmonen vuoden äiti - olo, taas kerran. Kait viime aikoina onkin ollut vähän liian helppoa tää elämä.



-Mari

5 kommenttia:

  1. Toi on niin tota itteensä. Välillä tosiaan tuntuu, että elämä on pelkkä taistelua ja rajojen vetämistä. Mutta pakko vaan purra hammasta ja uskoa, että se palkkio tulee sitten myöhemmin.

    Kaikesta huolimatta mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Kiitti, holopin jälkeen oltiin jo paremmalla mielellä :).

    VastaaPoista
  3. Tuo lelujen pois siivoaminen toimii aina vähän aikaa. Meillä on nyt Linnea saanu jo siivoamani lelut takaisin ja toistaseks on siivoaminen onnistunut. Vielä se toimii ehkä pari viikkoa ja sitten alkaa taas sama taistelu =)

    Ei lapset siitä rikki mene, jos välillä joutuukin vetämään tiukimman kaavan mukkaan.

    VastaaPoista
  4. Tuo vartauksesi naisten laihduutamiseen on kyllä lostava!!!! Meilläkin siivous on yhtä tuskaa erityisesti poikien kanssa (mukaan lukein isä) Me tytöt ollaankin sitten tehokkaampia ; )

    VastaaPoista
  5. Voi kun meilläkin toi toinenkin tyttö olis tehokas! Ja tähänkin sen toteis, että sä et kyllä äiti oo tyttö vaan nainen :).

    VastaaPoista