"Huomenna"

Meillä 5-vuotiaan siivousurakka on vähän samanlainen kuin usean naisen laihisurakka. Tai lähinnä aloittaminen molemmissa on vaikeaa. Siivouspäiväksi on sovittu perjantai, useimmiten siitä pidetään kiinni. Harvoin se sujuu hyvin, ilman ainuttakaan narinaa. Annan aina vaihtoehdon, joko siivoat tai itket ja siivoat. Ja valitettavan usein se on jälkimmäistä. Käytännössä se toimii sitten niin, että pidän kädestä kiinni niin kauan kun alkaa siivoamaan, ei pääse tekemään mitään muuta ja huutohan siitä syntyy. Ja yhdessä noukitaan sitten niitä tavaroita.

Nyt jo alkuviikosta joka ilta sanoin, että siivoile muutamat lelut pois, niin perjantaina on helpompaa. Maanantaina se jaksokin siivota leikkivaatteet, ja siihen se viikkosiivoominen jäikin. Eilen oltiin kyläilemässä ja kaupassa, tultiin liian myöhään kotiin, jotta olisi siivoamista voinut vaatia. Hän lupasi siivota huomenna. Tänään sitten asiasta muistuttelin ja taas se olisi ollut se kuuluisa "huomenna". Vaan ei sovi. Löin faktat kehiin, ollaan sovittu, että perjantaisin siivota, ja hän siihen näppäränä, että se tarkoittaakin ens perjantaita.

Pariin otteeseen uhkasin, että jos et siivoa, niin kerään lelut kasaan ja vien kellariin tai kirpputorille. Ei siivonnut. Minä keräsin lattioilta lelut ja muut tavarat. Lupasin, että saa takaisin, jos tyhjentää laatikoista tavarat paikoilleen. Kerran kokeiltiin, ekana osu taikasauva, joka lensi lattialle. Olkoot. Käyn lelut läpi ja aion todellakin isolla kädellä karsia tavaraa kirppikselle ja loput kellariin. Kokeillaan olla hetki ilman osaa leluista, jos alkaa vaikka siivoominen maittamaan.

Sinänsä vaan paha, että laatikkoon meni myös se rakkain nukke. 1-vuotiaana synttärialhjaksi saatu Viivi. Ja sitähän on nyt huudettu. Huutakoot. Ei se lapsi siitä rikki mene. Ja jotta voidaan palkita lapsen tämänpäiväinen erinomainen käytös, lähdetään hoploppiin. Koska ollaan jo ystävän kanssa viime viikolla sovittu. Semmonen vuoden äiti - olo, taas kerran. Kait viime aikoina onkin ollut vähän liian helppoa tää elämä.



-Mari