Mieliala on ollut koko syksyn aika alakanttiin. Tein Beckin masennustestin, josta 10 pistettä, eli ei voi masennukseksi sanoa. Kait tää on vaan silkkaa v*tutusta ihan suoraan sanottuna. Odotan kevättä, odotan valoa. Voisin maata peiton alla vuorokauden ympäri puputtamassa enkelisuklaita. Ei huvita työt, ei huvita liikkuminen, ei huvita ihmisten seura, ei edes oman lapsen. Olisin ihan valmis ottamaan äkkilähdön ulkomaille, yksin. Mutta enhän mä voi niin tehdä, koska mä olen ÄITI.
-Mari
O-ou.. se on tämä musta, mutainen "talvi" vissiin mikä masentaa. Itselläkin on jotenkin erityisen saamaton olo.
VastaaPoistaÄlä ole liian ankara itselles, kyllä se pian helpottaa! Tsemppiä!