keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Voih ÄITI!

Puhun nyt omasta äidistäni. Ymmärrys ei riitä. Tapellaan nykyisin ehkä jopa pahemmin, kuin ollessani teini-ikäinen. Mummilla kun ei tunnu menevän jakeluun ne asiat, joita minä pidän arvossaan.

Esimerkki viime viikolta. Hain Fannin päiväkodista, sain ikävää palautetta neitokaisen käyttäytymisestä: mitään ei tottele ja koettelee ryhmän uutta hoitajaa jatkuvasti, uhmaa, eikä noudata lainkaan sääntöjä, nauraa päin naamaa kun komennetaan. Mulla oli Zumba ilta, isäni (vakkari Zumba-hoitaja) oli matkoilla, joten vein Fannin äidin hoiviin. Sanoin äitille jo niille mennessä, että tänään sitten EI herkkuja Fannille huonon käytöksen vuoksi. Mummipa oli kuitenkin ehtinyt jo lupaamaan, JOS tyttö syö kaiken ruoan. Vaan eipä syönyt. Ja mitä tekee mummi? Selän käännettyäni antaa tytölle salaa karkin. Eno (veljeni mun) kertoo tästä mulle ja vedän raivarit äitille. Hetkeä aiemmin olin saanut taas oikein mahtavia (NOT!) kasvatusneuvoja äitiltäni. Ja sitten se menee taas jälleen kerran toimimaan päinvastoin mitä olen sanonut. Sopii sitten miettiä miksi mulla on kotona vaikeeta Fannin kanssa.

Ja nyt tänään väännettiin raha-asioista. Kuinka aikuinen iso ihminen ei niitäkään osaa hoitaa kunnolla. Lainasin viime kuussa (taas kerran) äitille rahaa, koska sillä oli rahat loppu. Äsken soittelin ja kyselin koska maksaa takaisin. Alko kauhee meuhkaaminen ja huuto, että mulla on muistissa vikaa, ettei hän ole yhtään mitään mulle velkaa. Onnekseni laitan kaikki velat aina ylös. Olisi muuten jäänyt toikin velka saamatta. Ja se sen rahapula, se käy kuitenkin töissä. Saa rahaa enemmän kun minä. Asumiskustannuksiin menee suunnilleen saman verran kun mulla. Auton vaihto nyt halvempaan, joten siitäkään ei ole enää lainkaan velkaa. Mulla jää joku 500e kuussa rahaa säästöön (asumisen, laskujen, ruoan, bensan, vaatteiden jälkeen). Ja mä elätän kuitenkin kaksi ihmistä. Ei pysty ymmärtämään.

Toivon ettei musta ikinä tule samanlaista kun se. Joskus ikäväkseni huomaan jo samanlaisia piirteitä. Huolettaa.

Se ei lue tätä, ni voi huoletta avautua ;D.

-Mari

6 kommenttia:

  1. Luen tätä blogiasi säännöllisesti, nyt kommentoin ensimmäistä kertaa. Mitään neuvoa äitisi suhteen en osaa sanoa, etkä varmasti niitä kaipaakaan. Jaksamista lähetän, nuo äitisuhteet voi todellakin olla hankalia, kysessä kun on kuitenkin se oma, ainoa äiti.

    VastaaPoista
  2. En onneksi oo kaveripiirissä ainoa, jolla on äitin kanssa vaikeuksia. Suunnilleen joka toisella tuntuu ajoittain olevan erimielisyyksiä. Ja kyllä sitä jotenkin oppii elämään asian kanssa, joskus vaan ottaa aika rankasti pattiin, mutta eiköhän tää taas tästä :).

    VastaaPoista
  3. Noi on vaikeita :-(
    Tuo isovanhempien ja vanhempien ristiriidat lasten kasvatuksessa ovat lienee ikiaikaisia ja väistämättömiä, mutta tuo roolien kääntyminen päälaelleen (rahan lainailu) on vähän eri juttu.

    Jos olet sellaisessa asemassa, että joudut turvautumaan äitisi apuun Fannin hoidossa, niin voi olla vaikea tehdä mitään asialle. Muussa tapauksessa itse ainakin ilmoittaisin äidilleni, että nyt peli PIIP ja tuo teinimeininki saa loppua. Jos tuon ikäinen ihminen ei osaa raha-asioitaan kunnialla hoitaa (oikeat hätätilanteet ovat eri asia), niin olisiko syytä miettiä sitä elämänhallintaa uusiksi?

    Ugh, olen puhunut :-D

    VastaaPoista
  4. Onkohan äiti-tytär suhde yksi vaikeimmista ihmis-suhteista?! Samaan aikaan niin tärkeä ja ihana, mutta myös voimia ja hermoja kysyvä.

    Kuten sanoit, niin kyllä se taas siitä!

    VastaaPoista
  5. Mä oon saarnannu äitille sen rahankäytöstä niin paljon, etten enää jaksa. Nyt kyllä ilmotin, etten aino penniäkään enää lainata. Olkoot sitten vakka lirissä rahojensa kanssa. Ja välimatkaakin täytyy taas ottaa. Mitä enemmän ollaan tekemisissä, sitä enemmän riidellään.

    VastaaPoista
  6. Voin niin tunnustaa ton ärsyyntymisen...! Siis mikä siinä on, et jos sovitaan, et jotain tehdään/ei tehdä, niin miks asiat pitää tehä toisin? En kai mäkään voi mennä töihin ja sanoa, et teen jotain, mut en teekään? Mut kai niiden pitää helliä ja lelliä niitä lapsenlapsiaan, et ne sais jotain arvostusta, ees sitte karkkien takia ;D

    /S

    VastaaPoista