Nyt mun elämässä on iso aukko.

Suorastaan monttu. Puuttuu pala. Löytyis sata erilaista sanontaa kuvaamaan tätä fiilistä. Tänään in taas itkettänyt. Töissä, bussipysäkillä, bussissa, metrossa. Autoon kun pääsin, ni hanat aukes todella. Se vähän helpotti. Mut kait tää tästä, ehkä päivä päivältä muuttuu helpommaksi. Eilinen nukkumaanmeno meni ihan päin pyllyä, mietin, kuuntelin alakerran mökää ja mietin lisää. Tänään oon ollu tosi väsyny ja se on varmaan vaan pahentanu oloa. Nyt tää onnistuu, mä tiedän sen. Ja kiitos siitä kuuluu sille toiselle.

-Mari