Itiksen Lindexillä oli kampanja aiempaan tyyliin, mutta vähän muutettuna! Osta 40e, saat 10e alennusta, osta 60e, saat 20e alennusta. Pitihän sitä sitten kavuta sinne 60e yli. Ostoksista ehkäpä huomenissa, tänään ei jaksa.
-Mari
maanantai 27. syyskuuta 2010
VÄSYMYS
Oikein isolla. On niin liikaa meneillään, ettei pää enää pysy perässä.
- renkaat
- tää tuore suhde
- uus työpaikka
Ja lisäks asunto-ongelma nyt näin kärkeensä. Perjantaina soitettiin kaupungilta ja tarjottiin asuntoa. Paperit piti saada kasaan kahdessa arkipäivässä, sain hoidettua! No nyt sitten kahdessa päivässä pitäis käydä katsomassa asuntoa ja allekirjoittaa vuokrasopimus! Isännöitsijä oli perjantaina menossa sinne asunnolle, yritti tarjota et voisin silloin tulla. Sanoin että muuten hyvä, mutta kun soppari pitäis allekirjottaa jo keskiviikkona. No hän sitten näppäränä miehenä keksi, että keskiviikkona vois klo 11 tulla sitä mulle näyttämään!! Ilmeisesti kaupunginasuntoja ei hae muut kun työttömät ja muut kotona hengaavat. Ihmisethän on hemmetti töissä tohon aikaan. Ja isännöitsijän ajatus kait oli, että uskaltaisin vastaanottaa asunnon ilman katsomista, koska hän tuntee asukkaan ja se on varmasti ihan hyvässä kunnossa. Just niin.
JA.
Alkuun ilmoitus asunnosta kuulosti ihan lupaavalta. Peruskorjattu kolmio tässä lähellä, 67 neliötä ja vuokra vaan 573e. NOH. kuviot tietty muuttuu matkan varrella. Neliöistä muutama putoaa pois, koska taloon rakennetaan hissi. Parhaillaan on menossa myös parvekkeiden rakentaminen taloon. Tekevät töitä kuulemma viikonloppuisinkin. Sen tosin en usko vaikuttavan ihan hirveesti meidän elämään. Mutta on tää päätöksenteko taas vaikeeta ja raskasta. Ja jos nyt jätän asunnon ottamatta, niin kaitpa ne sitten kun todellinen tarve on päällä sanoa ettei niillä mitään ole tarjota, mitäs hylkäsit sen edellisen tarjouksen. Ja toisaalta uskoisin ton olevan vähän rauhallisemmalla alueella kun ne pahimmat tän lähiön slummipesäkkeet. Ja peruskorjaus ei ollutkaan asunnossa, vaan talossa ylipäänsä.
Voi voi.
Toisaalta täytyy yrittää pitää mielessä, että toisilla on asiat vieläkin kurjemmin ja paljon vaikeemmat asiat menossa. Niin että mitä mä tässä taas ruikutan. Päänsäryn sain kun niin paljon oon asioita mielessä pyöritelly. Itikseen ollaan menossa syömään ja vähän kaupoille, mut eipä oo nälkä, eikä tee mieli shopatakaan! Ehkä se on myötätuntosurua yhden ystiksen puolesta <3.
-Mari
- renkaat
- tää tuore suhde
- uus työpaikka
Ja lisäks asunto-ongelma nyt näin kärkeensä. Perjantaina soitettiin kaupungilta ja tarjottiin asuntoa. Paperit piti saada kasaan kahdessa arkipäivässä, sain hoidettua! No nyt sitten kahdessa päivässä pitäis käydä katsomassa asuntoa ja allekirjoittaa vuokrasopimus! Isännöitsijä oli perjantaina menossa sinne asunnolle, yritti tarjota et voisin silloin tulla. Sanoin että muuten hyvä, mutta kun soppari pitäis allekirjottaa jo keskiviikkona. No hän sitten näppäränä miehenä keksi, että keskiviikkona vois klo 11 tulla sitä mulle näyttämään!! Ilmeisesti kaupunginasuntoja ei hae muut kun työttömät ja muut kotona hengaavat. Ihmisethän on hemmetti töissä tohon aikaan. Ja isännöitsijän ajatus kait oli, että uskaltaisin vastaanottaa asunnon ilman katsomista, koska hän tuntee asukkaan ja se on varmasti ihan hyvässä kunnossa. Just niin.
JA.
Alkuun ilmoitus asunnosta kuulosti ihan lupaavalta. Peruskorjattu kolmio tässä lähellä, 67 neliötä ja vuokra vaan 573e. NOH. kuviot tietty muuttuu matkan varrella. Neliöistä muutama putoaa pois, koska taloon rakennetaan hissi. Parhaillaan on menossa myös parvekkeiden rakentaminen taloon. Tekevät töitä kuulemma viikonloppuisinkin. Sen tosin en usko vaikuttavan ihan hirveesti meidän elämään. Mutta on tää päätöksenteko taas vaikeeta ja raskasta. Ja jos nyt jätän asunnon ottamatta, niin kaitpa ne sitten kun todellinen tarve on päällä sanoa ettei niillä mitään ole tarjota, mitäs hylkäsit sen edellisen tarjouksen. Ja toisaalta uskoisin ton olevan vähän rauhallisemmalla alueella kun ne pahimmat tän lähiön slummipesäkkeet. Ja peruskorjaus ei ollutkaan asunnossa, vaan talossa ylipäänsä.
Voi voi.
Toisaalta täytyy yrittää pitää mielessä, että toisilla on asiat vieläkin kurjemmin ja paljon vaikeemmat asiat menossa. Niin että mitä mä tässä taas ruikutan. Päänsäryn sain kun niin paljon oon asioita mielessä pyöritelly. Itikseen ollaan menossa syömään ja vähän kaupoille, mut eipä oo nälkä, eikä tee mieli shopatakaan! Ehkä se on myötätuntosurua yhden ystiksen puolesta <3.
-Mari
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
Pinnoitetut vs uudet
renkaat. Pinnoitetut olisi ympäristöystävällisemmät. Ne on siis vanhoista renkaista uudelleen tehty. Viimeisimmät kesärenkaat oli pinnoitetut ja aika rumasti hajosi moinen. Onneks ei pahemmin mennyt, olis voinut tulla rumaa jälkeä moottoritienopeuksissa :/. Ehkä tällä erää turvallisuus ekologisuuden edelle ja täysin uudet kumit alle. Vähän vaivaa se, että joutuu ostaa sekä kesät että talvet.
Huomenna rengaskauppaan.
-Mari
Huomenna rengaskauppaan.
-Mari
Kohtalon kovaa ivaa?
Ajeltiin eilen takas sinne maalle, kyllä mä vaan kovasti tykkään olla siellä. Pihahommatkin on ihan mukavia! Oon kait tullut vanhaks.
Tänään ajeltiin taas aikaseen aamusta takaisin pääkaupunkiseutua kohti. Motarilla pariin kertaan kuulu melko ikävä ääni autosta, mietin vaan että toivottavasti päästään perille tai edes lähelle kotia, jos nyt meinaa auto hajota.
Noh, päästiin me edes vähän lähemmäksi. Espoon perukoille. Siinä vaiheessa ääni oli jo jatkuva ja sitä luokkaa, ettei enää voinut ajaa. Kävin ulkoisesti kurkkaamassa et olisko edestä jousi mennyt, ei ollut. Rengaskin näytti ihan normaalilta.
Soitin äitille, ne oli aamupalalla. Onneks veli-kulta oli kotona, se oli meidän pelastus. No äiti siinä puhelimessa sitten että "joo no tosi kiva, me ollaan just aamupalalla. Marko tossa nyt syö ja juo kahvin ja lähtee sitte tulee". Teki taas mieli sanoa muutama sananen äiteelle. Tottahan toki on kiva odotella kehä kolmosen varrella autossa tommosen 5-vuotiaan kanssa. Jeij.
Veli-kulta sieltä sitten vihdoinkin tuli pitkän odottelun jälkeen (päätin ostaa autoon semmosen kannettavat DVD soittimen vastaisuuden varalle). Ekana toimenpiteenä veli-kulta käski kääntää ratin kokonaan oikealle ja minä tein työtä käskettyä. Sitten kuului melko kireä tiuskahdus "tuu kattomaan". Ja kappas vaan, rengashan sieltä oli taas posahtanu (jo toinen puolen vuoden sisään!!). Veli-kulta laitto mut sitten hommiin, koska olinhan juuri edellisenä päivänä istunut autonhuoltokurssin teoriaosuuden ;).
Ähkin ja puhkin, vinguin ja valitin, mutta sain sen pirun renkaan vaihdettua! Ja nyt mä osaan sen. Fanni hyppäs siitä enon kyytiin, joka kiikutti neidin mummille ja mä ajelin autonhuoltokurssin käytännön-osiolle kertomaan mukavasta renkaanvaihtokokemuksestani.
Kurssilla vaihtelin öljyt ja tarkastelin ilmanpaineet renkaista. Muuhun en enää kyennyt. Olihan se tooosi mielenkiintoista, nyt sitä ymmärtääkin autoaan vähän eri tavalla. Ja pakko alkaa huolehtimaan siitä paremmin. Nyt nettivaatekaupat onkin vaihtunu motonetin sivustoon xD.
Jakohihna maksaa hei vaan 49,90e. Se siis seuraavaks. Jos nyt eka ostais yhdet kesä- ja talvirenkaat. Öö, yhteensä joku 600e?
-Mari
Tänään ajeltiin taas aikaseen aamusta takaisin pääkaupunkiseutua kohti. Motarilla pariin kertaan kuulu melko ikävä ääni autosta, mietin vaan että toivottavasti päästään perille tai edes lähelle kotia, jos nyt meinaa auto hajota.
Noh, päästiin me edes vähän lähemmäksi. Espoon perukoille. Siinä vaiheessa ääni oli jo jatkuva ja sitä luokkaa, ettei enää voinut ajaa. Kävin ulkoisesti kurkkaamassa et olisko edestä jousi mennyt, ei ollut. Rengaskin näytti ihan normaalilta.
Soitin äitille, ne oli aamupalalla. Onneks veli-kulta oli kotona, se oli meidän pelastus. No äiti siinä puhelimessa sitten että "joo no tosi kiva, me ollaan just aamupalalla. Marko tossa nyt syö ja juo kahvin ja lähtee sitte tulee". Teki taas mieli sanoa muutama sananen äiteelle. Tottahan toki on kiva odotella kehä kolmosen varrella autossa tommosen 5-vuotiaan kanssa. Jeij.
Veli-kulta sieltä sitten vihdoinkin tuli pitkän odottelun jälkeen (päätin ostaa autoon semmosen kannettavat DVD soittimen vastaisuuden varalle). Ekana toimenpiteenä veli-kulta käski kääntää ratin kokonaan oikealle ja minä tein työtä käskettyä. Sitten kuului melko kireä tiuskahdus "tuu kattomaan". Ja kappas vaan, rengashan sieltä oli taas posahtanu (jo toinen puolen vuoden sisään!!). Veli-kulta laitto mut sitten hommiin, koska olinhan juuri edellisenä päivänä istunut autonhuoltokurssin teoriaosuuden ;).
Ähkin ja puhkin, vinguin ja valitin, mutta sain sen pirun renkaan vaihdettua! Ja nyt mä osaan sen. Fanni hyppäs siitä enon kyytiin, joka kiikutti neidin mummille ja mä ajelin autonhuoltokurssin käytännön-osiolle kertomaan mukavasta renkaanvaihtokokemuksestani.
Kurssilla vaihtelin öljyt ja tarkastelin ilmanpaineet renkaista. Muuhun en enää kyennyt. Olihan se tooosi mielenkiintoista, nyt sitä ymmärtääkin autoaan vähän eri tavalla. Ja pakko alkaa huolehtimaan siitä paremmin. Nyt nettivaatekaupat onkin vaihtunu motonetin sivustoon xD.
Jakohihna maksaa hei vaan 49,90e. Se siis seuraavaks. Jos nyt eka ostais yhdet kesä- ja talvirenkaat. Öö, yhteensä joku 600e?
-Mari
lauantai 25. syyskuuta 2010
Mullon mies
Toissaviikonlopun maaseuturetki oli sitä, oltiin niillä. Sillä miehellä on kolme lasta, 4-,5- ja 8-vuotiaat tytöt. Vilskettä siis riittää noiden kanssa. Sillein kohtuullisen rauhallisesti pyritään etenemään, mitä nyt ollaan siellä joka viikonloppu kun vaan pystytään :P. Mutta lasten ehdoilla tietysti. Mä koko aika varmistelen, että kaikille on ok. Fanni on aina ihan intona lähdössä sinne, onhan omakotitalossa vähän erilaista kun kerrostalossa, saa olla koko aika pihalla ja ajaa yksin pyörällä! Ja siellä tytöt kyselee koska taas tullaan.
Pari kurjaa juttua vaan on. Välimatka! Eilen ajettiin tunti, tänään aamusta ajettiin tunti taas kotiin (mulla on naisten autonhuoltokurssi ;D). Illalla kait taas ajetaan sinne, jos vaan jaksetaan, ja sitten huomenna aamusta taas tänne takas. Ja sitten se toinen ongelma. Vaikka se keittää lapsille iltapuuron ja lukee niille sadun, ni ne lojuvat sukat ja semmoset asiat ;). Miehet vaan on niin erilaisia kun naiset. Jos leivän käyttää loppuun, ni eiks sitä tyhjää pussia voi laittaa ihan heti samantien sinne roskiin?
Mut mä yritän totutella, oon ehkä asunu liian kauan yksin. Ja kouluttaa hellästi heti ensimetreiltä ;D.
Oon taas alkanu polttaa tupakkaa liikaa, onneks tulee talvi, ni se korjaa asian, koska en halua kylmään mennä ilman painavaa syytä. Mutta siis se pointti. Istuin eilen siellä kuistilla yksin tupakalla täysikuuta katsellen, niin ihanan hiljaista. Tuli vaan tää mieleen, kun hetkeks pääs sisältä metelistä pois :).
"mä tarviin tän hetken tarviin tän hiljaisuuden
haluan palan rauhaa kuun siltaa katsellen"
Klamydian biisistä Pala rauhaa.
Kuvia aamun automatkalta. Täytyy keksiä jostain lisää kaikkea pikkusälää ja pientä puuhaa, jota Fanni voi autossa touhuilla. Tänään hansikaslokerosta löyty paperi ja oven kolosesta kaksi pientä kynää :).
-Mari
Pari kurjaa juttua vaan on. Välimatka! Eilen ajettiin tunti, tänään aamusta ajettiin tunti taas kotiin (mulla on naisten autonhuoltokurssi ;D). Illalla kait taas ajetaan sinne, jos vaan jaksetaan, ja sitten huomenna aamusta taas tänne takas. Ja sitten se toinen ongelma. Vaikka se keittää lapsille iltapuuron ja lukee niille sadun, ni ne lojuvat sukat ja semmoset asiat ;). Miehet vaan on niin erilaisia kun naiset. Jos leivän käyttää loppuun, ni eiks sitä tyhjää pussia voi laittaa ihan heti samantien sinne roskiin?
Mut mä yritän totutella, oon ehkä asunu liian kauan yksin. Ja kouluttaa hellästi heti ensimetreiltä ;D.
Oon taas alkanu polttaa tupakkaa liikaa, onneks tulee talvi, ni se korjaa asian, koska en halua kylmään mennä ilman painavaa syytä. Mutta siis se pointti. Istuin eilen siellä kuistilla yksin tupakalla täysikuuta katsellen, niin ihanan hiljaista. Tuli vaan tää mieleen, kun hetkeks pääs sisältä metelistä pois :).
"mä tarviin tän hetken tarviin tän hiljaisuuden
haluan palan rauhaa kuun siltaa katsellen"
Klamydian biisistä Pala rauhaa.
Kuvia aamun automatkalta. Täytyy keksiä jostain lisää kaikkea pikkusälää ja pientä puuhaa, jota Fanni voi autossa touhuilla. Tänään hansikaslokerosta löyty paperi ja oven kolosesta kaksi pientä kynää :).
-Mari
keskiviikko 22. syyskuuta 2010
Voih ÄITI!
Puhun nyt omasta äidistäni. Ymmärrys ei riitä. Tapellaan nykyisin ehkä jopa pahemmin, kuin ollessani teini-ikäinen. Mummilla kun ei tunnu menevän jakeluun ne asiat, joita minä pidän arvossaan.
Esimerkki viime viikolta. Hain Fannin päiväkodista, sain ikävää palautetta neitokaisen käyttäytymisestä: mitään ei tottele ja koettelee ryhmän uutta hoitajaa jatkuvasti, uhmaa, eikä noudata lainkaan sääntöjä, nauraa päin naamaa kun komennetaan. Mulla oli Zumba ilta, isäni (vakkari Zumba-hoitaja) oli matkoilla, joten vein Fannin äidin hoiviin. Sanoin äitille jo niille mennessä, että tänään sitten EI herkkuja Fannille huonon käytöksen vuoksi. Mummipa oli kuitenkin ehtinyt jo lupaamaan, JOS tyttö syö kaiken ruoan. Vaan eipä syönyt. Ja mitä tekee mummi? Selän käännettyäni antaa tytölle salaa karkin. Eno (veljeni mun) kertoo tästä mulle ja vedän raivarit äitille. Hetkeä aiemmin olin saanut taas oikein mahtavia (NOT!) kasvatusneuvoja äitiltäni. Ja sitten se menee taas jälleen kerran toimimaan päinvastoin mitä olen sanonut. Sopii sitten miettiä miksi mulla on kotona vaikeeta Fannin kanssa.
Ja nyt tänään väännettiin raha-asioista. Kuinka aikuinen iso ihminen ei niitäkään osaa hoitaa kunnolla. Lainasin viime kuussa (taas kerran) äitille rahaa, koska sillä oli rahat loppu. Äsken soittelin ja kyselin koska maksaa takaisin. Alko kauhee meuhkaaminen ja huuto, että mulla on muistissa vikaa, ettei hän ole yhtään mitään mulle velkaa. Onnekseni laitan kaikki velat aina ylös. Olisi muuten jäänyt toikin velka saamatta. Ja se sen rahapula, se käy kuitenkin töissä. Saa rahaa enemmän kun minä. Asumiskustannuksiin menee suunnilleen saman verran kun mulla. Auton vaihto nyt halvempaan, joten siitäkään ei ole enää lainkaan velkaa. Mulla jää joku 500e kuussa rahaa säästöön (asumisen, laskujen, ruoan, bensan, vaatteiden jälkeen). Ja mä elätän kuitenkin kaksi ihmistä. Ei pysty ymmärtämään.
Toivon ettei musta ikinä tule samanlaista kun se. Joskus ikäväkseni huomaan jo samanlaisia piirteitä. Huolettaa.
Se ei lue tätä, ni voi huoletta avautua ;D.
-Mari
Esimerkki viime viikolta. Hain Fannin päiväkodista, sain ikävää palautetta neitokaisen käyttäytymisestä: mitään ei tottele ja koettelee ryhmän uutta hoitajaa jatkuvasti, uhmaa, eikä noudata lainkaan sääntöjä, nauraa päin naamaa kun komennetaan. Mulla oli Zumba ilta, isäni (vakkari Zumba-hoitaja) oli matkoilla, joten vein Fannin äidin hoiviin. Sanoin äitille jo niille mennessä, että tänään sitten EI herkkuja Fannille huonon käytöksen vuoksi. Mummipa oli kuitenkin ehtinyt jo lupaamaan, JOS tyttö syö kaiken ruoan. Vaan eipä syönyt. Ja mitä tekee mummi? Selän käännettyäni antaa tytölle salaa karkin. Eno (veljeni mun) kertoo tästä mulle ja vedän raivarit äitille. Hetkeä aiemmin olin saanut taas oikein mahtavia (NOT!) kasvatusneuvoja äitiltäni. Ja sitten se menee taas jälleen kerran toimimaan päinvastoin mitä olen sanonut. Sopii sitten miettiä miksi mulla on kotona vaikeeta Fannin kanssa.
Ja nyt tänään väännettiin raha-asioista. Kuinka aikuinen iso ihminen ei niitäkään osaa hoitaa kunnolla. Lainasin viime kuussa (taas kerran) äitille rahaa, koska sillä oli rahat loppu. Äsken soittelin ja kyselin koska maksaa takaisin. Alko kauhee meuhkaaminen ja huuto, että mulla on muistissa vikaa, ettei hän ole yhtään mitään mulle velkaa. Onnekseni laitan kaikki velat aina ylös. Olisi muuten jäänyt toikin velka saamatta. Ja se sen rahapula, se käy kuitenkin töissä. Saa rahaa enemmän kun minä. Asumiskustannuksiin menee suunnilleen saman verran kun mulla. Auton vaihto nyt halvempaan, joten siitäkään ei ole enää lainkaan velkaa. Mulla jää joku 500e kuussa rahaa säästöön (asumisen, laskujen, ruoan, bensan, vaatteiden jälkeen). Ja mä elätän kuitenkin kaksi ihmistä. Ei pysty ymmärtämään.
Toivon ettei musta ikinä tule samanlaista kun se. Joskus ikäväkseni huomaan jo samanlaisia piirteitä. Huolettaa.
Se ei lue tätä, ni voi huoletta avautua ;D.
-Mari
tiistai 21. syyskuuta 2010
Lapsen suusta:
Fanni: "Äiti mä en ehkä sittenkään halua pikkusiskoa, ku mä meen kouluun, ni se voi repiä mun koulukirjat"
Äiti: "Mistä sä nyt tommosta keksit, onks jollain käynyt niin?"
Fanni: "Juulialla, Joona oli repiny sen koulukirjan, oma syys, ku se oli antanu sen Joonalle"
Äiti: "Kuka sulle kerto?"
Fanni: "Jessica. Äiti pikkusiskot on idiootteja"
Että semmonen keskustelu tänä iltana. Kyseessä siis päiväkotibestiksen sisarukset. Ja aiemmin Fanni on aina ollut sitä mieltä, että SISKO on saatava. Selvä, ei meille sit kait tuu enää lapsia :P.
-Mari
Äiti: "Mistä sä nyt tommosta keksit, onks jollain käynyt niin?"
Fanni: "Juulialla, Joona oli repiny sen koulukirjan, oma syys, ku se oli antanu sen Joonalle"
Äiti: "Kuka sulle kerto?"
Fanni: "Jessica. Äiti pikkusiskot on idiootteja"
Että semmonen keskustelu tänä iltana. Kyseessä siis päiväkotibestiksen sisarukset. Ja aiemmin Fanni on aina ollut sitä mieltä, että SISKO on saatava. Selvä, ei meille sit kait tuu enää lapsia :P.
-Mari
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)